KIRJOITUKSIA JA PUHEITA

Nurmijärven Seurakuntaviesti 28.5.2020 Kirkonmäeltä

RATKAISUN AVAIMET

Korona.  Ilmastonmuutos.  AIDS.  Nälkä. 

Niillä on kaikilla jotakin yhteistä.  Ensinnäkin ne ovat tietysti erittäin vakavia ja pahoja asioita.  Toiseksi – tietysti – niitä kaikkia vastaan voimme taistella!  Vaan nykytilanteessamme emme vielä tähän kunnolla yllä.

Jumala on antanut ihmiskunnalle valtavat mahdollisuudet niin viljellä kuin myös varjella luomakuntaa.  Varjelussa olemme epäonnistuneet.  Myös resurssien jakamisessa olemme epäonnistuneet.  Toinen saa leipää niin, että sitä menee roskiin.  Toinen etsii ruoan murusia, usein turhaan.

Nyt itsekkyytemme potkaisee monella tavalla meitä omaan nilkkaamme.  Ja samalla tämä planeettamme Maa näyttää maankuoren liikkeineen, myrskyineen ja viruksien leviämisineen, että me ihmiset olemme pieniä nappuloita.  Luomakunnan kruunuina joudummekin ottamaan nyt kruunun nöyränä käteen.  Toteamaan, että ilman yhteistyötä paitsi toistemme, niin myös luonnon kanssa - emme pärjää.  Emmekä pärjää ilman Jumalaa.

Uskon, että lääkkeet koronaankin löytyvät.  Löytyy rokotekin. Mutta itsekkyydestä luopumisen läksy meidän pitää vielä koronaa laajempienkin ongelmien edessä oppia.  Jo ilmastonkin takia.  Nälkäisten sisariemme ja veljiemme takia.  Meidän on osattava nöyrtyä tunnustamaan, että vain voimat ja leivät jakamalla pääsemme ihmiskuntana eteenpäin.

Jumalankin edessä joudumme siis ottamaan lakin käteemme.  ”Anteeksi” on se sana, jota nyt tarvitsemme.  Saimme suuret lahjat – vielä on mahdollisuus käyttää luomakunnan lahjoja oikein.

Kuitenkin kaikkein eniten tarvitsemme sanaa ”armahda”.  Ilmastonmuutoksenkin voimme vielä Luojan antamalla älyllä, tahdolla ja yhteistyötaidoilla ratkaista.  Syntiä vastaan ei auta muu kuin polvistua armoa pyytämään Hänen eteensä, jolla on ainut todellinen kruunu, Kaikkivaltiaan kruunu.

Korona-kruunupään (korona on latinaa ja tarkoittaa ”kruunu”) me vielä voitamme, mutta ikuista elämää varten meidän on käytävä jumalallisen Kruunupään eteen nöyrtymään.  Ja sitten kiittämään pelastuksen lahjasta ja myös avusta ajan vaivoihin!  Ja ajan lahjoistakin kiittämään!

Yhdessä koko luomakunnan kanssa me näin turvaamme suureen Jumalaamme.   Ja ihmetellen ihastelemme Raamatun sanaa tulevaisista asioista.  ”…Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois katovaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen.”  (Room. 8:20-21)

Kaunista kesää koronankin keskellä! 

Muistan sinua rukouksessa.

Sanansija Nurmijärven seurakunnan kotisivuilla

Uskonpuhdistuksen muistopäivä 5.11.2017

MUISTO VAI TULEVAN TOIVO?

Matt. 16: 1-4

Jeesuksen luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja pyysivät häntä näyttämään merkin taivaasta. Mutta Jeesus vastasi heille: ”Illalla te sanotte: ’Tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa’, ja aamulla: ’Tänään tulee ruma ilma, sillä taivas on synkän ruskottava.’ Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä. Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki.” Hän jätti heidät siihen ja lähti pois.

5.11. on tänä vuonna erityinen päivä.  On Reformaatio 500  -merkkivuoden  päätöspäivä ja samalla pääjuhlapäivä.  Niin Nurmijärvelläkin.  Kokoonnumme kaikki Nurmijärven kirkkoon ja seurakuntakeskukseen viettämään uskonpuhdistuksen muistoa.  Mutta emme todellakaan vain muistoa.  Katsomme eteenpäin.  Tulevaisuuteen, jonka Jumala meille avaa kun vain muistamme reformaation -  vanhalta nimeltään uskonpuhdistuksen – lahjan.  Sanoman yksin Vapahtajamme sovintovereen turvautumisesta syntiemme anteeksisaamiseksi.  Tekojen tien yrittäminen on tiensä päässä, Jeesus-tiellä armo  avaa matkamme Taivaan kotiin saakka.

Kyllä tämä meidänkin sukupolvemme on surullista kyllä paha ja uskoton sukupolvi.  Onneksi on kuitenkin siis armo, jota koko Kristuksen kirkko – olemme sitten luterilaisia, katolisia tai vaikkapa metodisteja tai helluntailaisia – saamme kaikille kertoa.  Ja niin kuin Joona oli kolme päivää kalan vatsassa, saamme uskossa omistaa, että vain kolme päivää hauta saattoi pitää Herran Jeesuksen.  Nyt meillä on ylösnoussut Vapahtaja.  Meillä on tulevaisuus ja toivo!

Sanansija Itsenäisyyspäivää varten

Nurmijärven Uutiset 2.12.2015

KIITOS VAPAUDESTA JA SUOJASTA

Vapaa isänmaa on mittaamattoman suuri lahja. Tänään itsenäisyyspäivänä kiitämme Herraa sotiemme ajan miehistä ja naisista, jotka pelastivat isänmaamme vapauden ja itsenäisyyden.  He ovat myös maamme jälleenrakennuksen sukupolvi.

Kirkkovuodessa elämme toista adventtisunnuntaita.  Tämä päivä muistattaa meitä siitä, että ylösnoussut ja Taivaaseen astunut Kristus Jeesus tulee Kuninkaana kunniassaan aikojen lopulla. Hän noutaa kaikki omansa Taivaan valtavaan ja ihanaan kirkkauteen.  Toki emme vielä osaa edes kunnolla aavistella, mitä tämä kaikki tarkoittaa.  Kuitenkin tästä me saamme voimaa tänne synnin ja hädän keskelle.  Armahtajamme Jeesus auttaa ja kantaa meitä jo täällä ajassa.  Ja meillä on siis myös lupaus Herralta pelastuksen ajasta.  Lupaus jostakin sellaisesta, joka ylittää miljoonakertaisesti kaiken jo täällä maailmassa kokemamme monenlaisen hyvän.  Siksi Kristuksen seurakunta saa jo nyt täyttyä ilolla ja toivolla.

Tulevaisuuden toivo auttoi kansamme sotienkin vuosien läpi.  Edelleen me saamme rukoilla Jumalalta johdatuksen maamme ja maailmamme vaiheisiin. Jeesus itse sanoo meille tulleensa ”palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta”. (Matt. 20: 28)

Talvisodan päättymisen 75-vuotismuistopäivän rukoushetken puhe Nurmijärven kirkossa 13.3.2015

”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti.” (Hepr. 13: 8)

Mies tuskan ja ilon

kuvasi laajalti elon.

Nyt kivetettynä niin eloton,

mutta sanansa elossa on!

Nämä sanat syntyivät jokin aika sitten vapaapäivänäni kun katselin Helsingin Rautatientorilla Aleksis Kiven patsasta siinä Kansallisteatterin edessä.  Laitoin tuon runon sitten myös kotisivuilleni nettiin, mutta aloin samalla ajatella, että itse asiassa - nämähän sanat käyvät talvisodan päättymisen muistopäiväänkin johdattelemaan ajatuksiamme sankaritekoihin.

Aleksis, Nurmijärven suuri poika, kansallisia suurmiehiämme.   Hänen elämäntyötään me kaikki kunnioitamme.  Vaan nyt haluan siis laajentaa tästä näkökulmaa laajemmallekin.  Aleksis ei ole ainut merkkihenkilömme, ei suinkaan.  Eri puolilla liikkuessamme me Kiven lisäksi voimme Nurmijärveltä mainita monia huomattavia henkilöitä esimerkiksi vaikka pyhäkoulun yhdestä isästä, kappalainen J.F. Bergistä lähtien aina moniin nykyajan naisiin ja miehiin.  Vaan nyt erikseen haluan muistuttaa, että meillä on tässä täällä kirkossammekin siellä penkeissä erityisiä suurmiehiä ja samalla lailla merkittäviä naisia.  Te kunniakansalaisemme, sotiemme sukupolvi, ette ole ainoastaan osallistuneet yhteiskuntamme rakentamiseen.  Te olette oikeasti maamme ja itsenäisyytemme pelastajat.  Tämän johdosta tunnemme päättymätöntä kiitollisuutta ja loputonta kunniavelkaa teitä kohtaan, rakkaat sotiemme ajan miehet ja naiset.

Talvisota oli – kuten aivan oikein puhumme talvisodan ihmeestä – oikeasti ihmeellinen aika.  Raskas, verinen, täynnä kuolemaa ja kauhua, mutta samalla todistus siitä, mitä Isänmaan rakkaus, tahto, velvollisuudentunto ja Jumalaan turvautuminen merkitsevät silloin kuin ylivoimainen vihollinen vyöryy kohti.  Toki tämä sama toistui myös kaikkiaan sotiemme vuosina kun maamme ja kansamme pelastuivat. 

Talvisodan veteraaneja, tietysti teitä veteraanejamme kaikkiaan, on koko maassammekin tietysti koko ajan harveneva joukko, mutta tänään seurakuntakeskuksessamme meillä on mahdollisuus kuulla myös talvisodan veteraania (Sakari Peltosta).

Samoin sotavuosien tuntoja meille kertoo lottakin (Eila Moijanen).  Koskaan emme saa unohtaa rintamanaisten ja kotirintaman naisten äärettömän tärkeää osuutta kun Herra maamme pelasti teidän sotiemme suurmiesten ja –naisten kautta.

75 vuotta on päivästä, jolloin kansamme tavattomien sodan menetysten ja raskaiden rauhanehtojen johdosta laski lippumme puolitankoon.  Vaan siitä asti, samoin tänään, ja näin uskomme, aikojen loppuun saakka, on saanut ja saa siniristilippumme hulmuta ylhäällä.  Siniristilippumme saavat hulmuta ylhäällä saloissaan kertomassa vapaasta Isänmaastamme ja muistuttamassa, että Herramme ristissä on kansamme turva kaikiksi ajoiksi ja jokaiselle Vapahtajamme omalle turva vielä silloinkin kun aikaa ei enää ole.

Karun koskettavalla tavalla juuri nuo kirkonmäen sankarihaudat kertovat siitä, kuinka rajallinen on ajallinen elomme.  Riipaisevan lyhyeksi jäi sankarivainajiemme elämä.  Kuitenkin, vaikka saisimme elää pitkän taipaleen elämän matkaa, niin silti niin nopeasti aika kiitää.  Yksi ihmisikä on siis kulunut jo talvisodan päättymisestäkin.

Tietysti tavattoman paljon on kuluneisiin vuosikymmeniin mahtunut.  Niin myös jälleenrakennuksen vuodet. Osa teistä on tehnyt tämän vaativan ja tärkeän tehtävän sotainvalideina, kaatuneiden leskinä tai sotaorpoina.  Yhdessä tämä kansa näiden kipujen kanssa on kuitenkin saanut kokea myös vaurastumisen, jos kohta taloudellisesti ankariakin aikoja.  Ja kuten aina ennenkin yhdessä me jälleen myös nousemme. Ja pidämme aina samoin heikoimmista huolta.

Millaisissa oloissa kaikkiaan me sitten matkaamme kohti tulevaa?  Maailmamme ei ole vakaa vieläkään.  Aikamme on levoton, mutta tänäänkin turvamme Jumalassa on.  Ja kansamme vahvuutta on samoin siis yhtenäisyytemme.  Tietysti meidän kaikkien rukouksemme on alati jatkuva rauha, mutta te näette rakkaat veteraanimme, että myös tänään reservin joukot ovat kanssamme muistuttamassa meitä kansasta, joka kaikissa oloissa puolustaa kalliisti maksettua maamme vapautta.  Niin siis myös näitä Nurmijärven kunnaita, kirkkoja, koteja – tätä rakasta Suomemme maata.

Maanpuolustushenkemme on vahva.  Viimeksi aiemmin tällä viikolla sain olla pitämässä luentoa maanpuolustuskurssilla Tuusulassa Taistelukoulun alueella.  Katselin edessäni naisia ja miehiä siellä kurssilla ja olin ylpeä siitä, että itsenäisyytemme, vapautemme, turvallisuutemme ja hyvinvointimme on meidän kaikkien asiamme.

Kuitenkaan emme saa koskaan unohtaa ikuista Isänmaatamme.  Sen portit on meille Herra Jeesus avannut kalliilla sovintoverellään ja ylösnousemukseksensa voitossa.  Kasteen armosta osallisina me saamme turvata tähän suojaan niin koko matkamme ajan kuin siis myös silloin kun aika loppuu.  Kerran kun koittaa jokaiselle joko veteraanin iltahuuto tai muuten ehtookellot. 

Ajat vaihtuvat

haipuvat aivan iäti pois

niin kuluvat

kuin ne vain hetkiä ois.

Onneksi on kuitenkin myös iäinen turva.  ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti.”

Nurmijärven seurakunnan Tasekirja ja Toimintakertomus

Nurmijärven Seurakuntaviesti 28.1.2014 Kirkonmäeltä

HIENOA, ETTÄ OLET SIINÄ!

Joku aika sitten kuuntelin puolihuolimattomasti autoradiosta toimittajan puhetta.  Havahduin siihen kun hän reippaasti sanoi: ”Hienoa, että olet siinä!”  Hetken vielä kelasin mielessäni, että toimittaja oli esitellyt juuri ennen tuota toivotustaan ohjelman tuottajan.  Jos se iloinen tervehdys olikin mennyt vain studiossa lasi-ikkunan taakse työkaverille?

Ei, kyllä se tervehdys oli varmasti minullekin.  Ja tuntui mukavalta tuo tervehdys. 

Kuitenkin mieleni jäi vielä askaroimaan tuon morjestuksen tiimoilta.  Keille kaikille tuo tervehdys meni?  Huoltiksen kahvipöytään, opettajainhuoneeseen, moneen, moneen autoon…  Mutta ehkä myös syöpäklinikan odotusaulaan tai johonkin muuhun rankkaan paikkaan.

Kaikki eivät aina halua olla siellä, missä ovat.  Suuri sympatiani on heidän kanssaan.  Rukouksenikin on heidän puolestaan.  Ja samalla tiedän, että kukaan ei lopulta ole yksin, vaikka kuinka haastavassa paikassa olisikin.  Jeesus tahtoo olla kaikkien kanssa turvana ja tukena.  Ja kaiken lisäksi Vapahtajamme käyttää usein meitä itse kutakin käsinään ja jalkoinaan tuomassa olkapäätä väsyneelle ja korvaa kuuntelun tarpeessa olevalle.

Jeesus itse valitsi kaikkein rankimman paikan.  Että Golgatan ristinveressä sai tämä maailma, siis myös sinä ja minä, sovituksen syntien taakasta.  Armon ja anteeksiantamuksen.

Tätä ylösnoussut Herra Jeesus yhä meille jokaiselle tarjoaa.  Suorastaan ikuista elämää Taivaan kodissa tämän maailman monien ja monenlaisten paikkojen jälkeen.  Siksi Jeesus sanookin jokaiselle:  ”Hienoa, että olet siinä!  Saanko tulla viereen?  Ja aina sydämeesi saakka?”

Siunausta sinulle tähän alkaneeseen vuoteen toivotan.

Nurmijärven Uutiset 15.12.2013 Sana Sunnuntaiksi

ADVENTUS SPIRITUALIS ET SANCTIFICATIONIS

Ihan selvää latinaa. Adventus spiritualis et sanctificationis.  Mutta mitä se tarkoittaa?

Ei siitä niin kauan aikaa lopultakaan ole.  Vasta 1860-luvulla tapahtui seurakunnan ja kunnan hallinnollinen ero.  Siihen asti voi sanoa seurakunnan olleen myös kunnan niin tuon hallinnon kuin ihmisistä käytännön tasolla huolehtimisenkin asioissa.  Esimerkiksi köyhäinhoidosta vastasi kirkko.  Tietysti tätä työtään kirkko myös on koko ajan jatkanut.  Kun tämä lähimmäisen rakkauden ajatus on meille kirjattuna jo Herran opetuksessa pyhässä Raamatussa.

Historia usein toistaa itseään.  Se kuulostaa kliseeltä, mutta on kovasti totta.  Nyt suurten ongelmien keskellä painivat kunnat ovat vaikeuksissa myös sosiaalitoimen resurssien kanssa.  Ja jälleen seurakunnat lisäävät hädänalaisista huolehtimista, diakoniatyöhön panostamista.  Näin tapahtui myös 1990-luvun alun lamassa ja näin tapahtuu jälleen.

Toki ei seurakuntien diakoniatyö ole vain taloudellista avustamista.  Diakoniatyö ei ole kunnan sosiaalitoimen jatke.  Kysymys on ihmisen kokonaisvaltaisesta tukemisesta.  Siis myös henkisestä ja hengellisestä avusta.  Ja se lähtee tietysti aina liikkeelle aidosta kohtaamisesta ja avunhakijan arvostamisesta.

Mutta haasteet ihmisillä eivät ole vain henkilökohtaisella tasolla.  On sotet ja kuntarakenteet.  Taantumat ja kestävyysvajeet.  Kestävyysvajeelle joku muuten ehdotti jotakin sujuvampaa ilmausta, esimerkiksi sanaa ”durabiliteettideprivaatio”.

Yhtä kaikki, vaikeita sanoja ja vaikeita asioita riittää ja tämän kaiken keskellä ihmiset pohtivat paikkaansa.  Tämän voisi sanoa niin voimakkaasti, että muuttuvassa maailmassa ihmiset hakevat suorastaan omaa identiteettiään. 

Mihin kuulun?  Mihin kuulun huomenna? Olenko jatkossakin nurmijärveläinen vai vaikka Keski-Uudenmaan kaupungin asukas?  Näissäkin pohdinnoissa kirkko tahtoo kohdata sinut ja olla samoin antamassa sinulle juurevaa paikallista identiteettiä, oman elämän minuuden hallintaa, riippumatta siitä, miten kuntarakenteet päätetään.

Myös kirkossa on meneillään seurakuntarakenteiden pohdinta.  Lopputuloksena saattaa olla, että tulee vaikka se Keski-Uudenmaan monen seurakunnan seurakuntayhtymä.  Tai sitten ei.  Mitään varmaa ei tiedetä vielä.  Kirkon keskushallinto valmistelee parasta aikaa näitä asioita.  Joka tapauksessa on ajatuksena, että kirkon voimavarat keskitetään järkevällä tavalla toimintaa palvelemaan jatkossakin.

Nykyisen lainsäädännön mukaan kuntaliitosten kohdalla alueen seurakuntien tulee muodostaa joko seurakuntayhtymä tai yksi suuri seurakunta.  Tämän Klaneetin ollessa painossa pohtivat kahdeksan seurakunnan eli Nurmijärven, Hyvinkään, Mäntsälän, Tuusulan, Keravan, Järvenpään, Sipoon suomalaisen ja Pornaisten seurakunnan, edustajat näitä asioita.  Siis sitä, että edetäänkö jo ennen lakimuutoksia jollakin kokoonpanolla todennäköisesti kuitenkin jo muutenkin ennen pitkää tulevan seurakuntayhtymän suuntaan.

Mielenkiintoista on, mihin tulokseen keskustelussamme päädymme.  Joka tapauksessa, vaikka esimerkiksi talous ja kiinteistöt siirtyisivät seurakuntayhtymälle, tuttu ja turvallinen Nurmijärvenkin seurakunta jatkaa jäsentensä palvelemista.  Esimerkiksi Nurmijärven kirkkoa ei missään vaiheessa olla siirtämässä pyörien päälle vaikkapa Mäntsälään vietäväksi.  Seurakunnat, vaikka ovat osa maailmanlaajaa Kristuksen kirkkoa, niin samalla ne ovat siis jatkossakin palvelemassa äärimmäisen paikallisesti ja siten henkilökohtaisella tasolla omia jäseniään.

Yli 450 vuotta Nurmijärven seurakunta on ollut näillä kunnailla mukana ihmisten iloissa ja suruissa.  Palvelun, henkilökohtaisen kohtaamisen ja ikiaikaisen armon sanoman kanssa olemme mukanasi kaikissa tulevissakin vaiheissa.  Ole sinäkin mukanamme.  Seurakuntamme on meitä kaikkia varten.

Siunattua adventtiaikaa ja Vapahtajamme syntymäjuhlaa!

Kansallisen veteraanipäivän rukoushetken puhe Nurmijärven kirkossa 27.4.2013

”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra.  Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.”  (Jer. 29: 11)

Huomio!  Katse tulevaisuuteen päin!

Sillä rakkaat veteraanimme, Teidän ja sankarivainajiemme ansiosta maamme ei syöksynyt tuhoon, vaan todella, Te ansaitsitte meille tulevaisuuden.  Tulevaisuuden, joka yhä päivä päivältä vapaassa isänmaassamme aukenee meille rauhan ja vakauden tilana.  Toki meillä on monia haasteita tulevaisuuden avautuessa meille.  Haasteita on niin talouden uhkakuvien kuin saastumisen pahenemisen saattelemana.  Vaan kun rakkaat sotiemme ajan miehet ja naiset, Te Jumalan avulla pelastitte Suomemme maan itsenäisyyden, niin lopulta, vaikeudestaan huolimatta ovat nykyajan haasteet kuitenkin pieniä haasteita verrattuna neuvostoarmeijan ylivoiman pysäyttämiseen.

Kunniakansalaisemme, sisaret ja veljet, tämän vuoden kansallisen veteraanipäivämme tunnuslause on ”Veljeä ei jätetä, nuoria ei unohdeta”.  Rintamalla, niin myös kotirintamalla, osoititte miehet ja naiset, että yhteinen rintama piti, ketään ei jätetty – ja siinä meillä olikin valtava voima.  Koko kansa kaikin tavoin oli yhdessä pelastamassa rakkaan maamme.  Siksi, kunnianarvoisat ja rakkaat veteraanimme, me emme nyt jätä Teitä.   Loppuun asti tahdomme huolehtia Teistä.  Ja kerran siunata muistoanne.

Te olette tehneet sillan tulevaisuuteen tietysti myös nuorillemme. Tietysti siten, että jo sodan vuosina olette varmistaneet tulevaisuuden nuorillemme vapaassa isänmaassa.  Ja me kaikki tahdomme Teille veteraaneillemme ja sankarivainajillemme ja sotainvalideillemme ja kaatuneiden omaisillemme kunniavelkaa maksaen pitää nyt huolta myös nuoristamme.

Aiemmin tänä vuonna olin maanpuolustuksen täydennyskurssilla.  Kurssin erityinen teema oli tällä kertaa nuorten syrjäytymisen ehkäisy; sotilaskielellä voisi sanoa: syrjäytymisen torjunta.  Kurssin päätöspuheessaan Etelä-Suomen Sotilasläänin komentaja prikaatikenraali Pertti Laatikainen sanoi, että mitenkähän tämä kurssi tulee vaikuttamaan eri puolilla, esimerkiksi Arin saarnaamisessa.  Ja näin tuo maanpuolustuskurssi todella nyt tässäkin rukoushetkessä tulee esille juuri tuossa ”nuoria ei unohdeta” -teemassa. 

Me saimme veteraanimme Teiltä yhäti hulmuavan siniristilipun.  Lippumme ja lippumme ristin suojassa tahdomme auttaa nyt kaikkia nuoriamme elämässä eteenpäin ja samalla auttaa heitäkin rakentamaan Suomemme tulevaisuutta.  Ja osaltaan luomaan myös jatkossa uskottavan puolustuskykymme kuten asiasta ovat nytkin muistuttamassa myös paikalla olevat reserviläisemme.  Yhdessä rakennamme hyvää tulevaisuutta kansallemme.  Jumalan suojassa tulevaisuutta rakennamme.

Silta kaikkein, sanoisinko, kaikkein korkeimpaan tulevaisuuteen, onkin aina ristin muotoinen.  Aiemmin tänään päivällä Helsingissä asioidessani sattui silmiini puolitangossa oleva lippumme, suruliputus.  Ehkä jollekin kansamme veteraanillemme oli tullut kansallisena juhlapäivänämme viimeisen iltahuudon aika.

Kuitenkin, useimmat lippumme ovat tänään ylhäällä saloissaan.  Ja juuri tuossa lippumme ristissä on siis silta yli kuolemankin virran aina Taivaan kotiin saakka jokaiselle Herran omalle.

Siksi tahdon toistaa alussa lukemastani Herran sanasta vielä kaikkein ihanimmat tulevaisuuttamme koskevat sanat;  Herra sanoo: ”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.”

Klaneetti Nurmijärven kotiseutulehti 2012

                                   KIITÄVI AIKA

Millainen on kirkkoherran vuosi?  Tällaista tarkastelunäkökulmaa kotiseutulehtemme Klaneetin päätoimittaja Jaakko pyysi minulta seurakunnan elämää kuvaamaan.  Papille on mielekkäintä seurakunnasta ja kirkosta puhuttaessa tarkastella vuotta vähän toisin kuin uudenvuodenpäivästä uudenvuodenaattoon.  Siksi oletkin nyt lukemassa kirkkoherran kirkkovuodesta.

Viime vuonna ensimmäinen adventtisunnuntai oli marraskuun puolella, 27.11.  Päivä oli harmaa ja kolea, mutta silti oli hoosiannan päivä.  Klaukkala sai tuolloin ensimmäisenä adventtisunnuntaina olla Uudenmaan Erätulet –tapahtuman pitopaikkana, ja minä sain ilokseni tuoda seurakunnan tervehdyksen tuohon tilaisuuteen.  Ihmisiä oli paikalla todella paljon – ei varmasti vähiten sen vuoksi, että yksi puhujista oli Sauli Niinistö.  Ulkoiluhenkiselle väelle kerroin, että hoosianna eli ”auta, pelasta” saa toki olla meidän pyyntömme elävälle Jumalalle nykyaikanakin.  Samaa hyvää Vapahtajaamme minulla oli etuoikeus kehua sitten alkuillasta Rajamäessä pienillekin seurakuntalaisille kun ensin olimme uimahallilta yhdessä kulkeneet vesisateesta välittämättä tunnelmallisessa lyhtykulkueessa kirkon suojiin.

Nurmijärven seurakunta maamme suurimpana maalaisseurakuntana järjestää tavattoman paljon toimintaa.  Siksi tämäkin kirjoitus sisältää toki vain poimintoja sieltä täältä.  Sen me kuitenkin kaikessa toiminnassamme seurakunnan työntekijät, vapaaehtoiset ja luottamushenkilöt tahdomme aina muistaa, että laadusta ei tingitä ja ihmisen kohtaaminen on aina keskeisellä sijalla. 

Niinhän Jumalakin kohtasi meidät ihmiset äärimmäisen suoraan jo kauan sitten.  Jouluyönä kaikui laulu enkelten ja Taivas kosketti maata Jeesuksen syntyessä tänne maailmaan syntiemme sovittajaksi.  Tästä kirkkoherrakin riemumielin saarnasi jouluyön messussa Nurmijärven kirkossa.  Toki aina papin saarnassa tulee kuulua se kuinka Kristus tarjoaa jokaiselle armoaan.  Niin oli ollut viestini myös esimerkiksi itsenäisyyspäivän saarnassakin, jonka sanoma oli ollut ilo ja kiitollisuus vapaasta isänmaasta ja ilo ja kiitollisuus Vapahtajasta.

Kirkkoherran kirkkovuoteen mahtuu hengellisen paimenen tehtävän lisäksi paljon hallintoa ja kokouksiakin yli kotitarpeen.  On henkilöstöhallintoa, taloushallintoa, strategiasuunnittelupalavereja, kirkkoneuvostoa, kirkkovaltuustoa, johtokuntaa, toimikuntaa, lähiesimieskokousta, johtoryhmää, pappien ja kanttorien kokousta, tulevaisuustyöryhmää, ohjausryhmää, piirikappalaisten kokousta…  Mutta silti tällaisten kaikkien tärkeiden asioiden ja kokoontumisten tahdon aina muistaa näidenkin lopulta palvelevan vain yhtä ainoaa asiaa: armon kallista evankeliumia, joka saa ilon aikaan ja saa aikaan jokaisessa katuvassa syntisessä ikuisen riemun.  Kristus on kirkon juttu ja tätä lahjaa et mistään muualta löydäkään!  Tavarataloissa ei ole armoa edes kaupan, mutta kirkossa Jeesus tarjoaa ilmaiseksi meille ostamaansa suurinta aarretta, ikuista elämää Taivaan kodissa.

Johtaessaan seurakuntaansa kirkkoherra tarvitsee välttämättä yhteistyötä monien tahojen kanssa.  Esimerkiksi johtoryhmän  - eli kirkkoherran, talousjohtajan ja hallintopäällikön muodostaman trion - toiminta on erityisen tiivistä tiimityöskentelyä.  Ja tietysti tiimityötä on lopulta koko työyhteisönkin toiminta.  Ilman muuta kirkkoherran keskeisiä yhteistyökumppaneita ovat myös muun muassa luottamushenkilöt, hiippakunnan tuomiokapituli, Nurmijärven kunta ja erilaiset yhdistykset sekä järjestöt.  Monesta asiasta kirkkoherra joutuu kantamaan vastuun yksinään, mutta joka tapauksessa palvellessaan työntekijöiden ja seurakunnan rohkaisijana ja suunnannäyttäjänä kirkkoherra tarvitsee niin rukoustukea kuin koko yhteisön tukea muutenkin.

Kuluvana vuonna koko hiippakuntaamme ajatellen tapahtui merkittävä tehtävänvaihto.  Espoon hiippakunnan ensimmäinen piispa Mikko Heikka jäi eläkkeelle ja Tapio Luoma vihittiin piispan virkaan.  Mikko-piispasta ensimmäiset muistikuvani ovat viimeistään vuodelta 1992 kun hän silloin Helsingin tuomiorovastina otti vastaan saarnanäytteeni pappisvihkimystä varten.  Näin ne vuodet ovat sitten kiitäneet.  Vuosien kiitämistä ajattelin myös tämän kuluvan vuoden helmikuussa Espoon tuomiokirkossa Tapio-piispan vihkimysmessuun osallistuessani ja muistaessani vähän ennen juhlapäivää käteeni sattuneen vanhan valokuvan, jossa tiernapoikina ylioppilaskodin joulujuhlassa lauloimme silloiset teologian ylioppilaat Tapio, Ari ja Sankarin Jeremias ja Lehdon Jari joskus 80-luvulla. 

Siunausta saamme pyytää niin emerituspiispa-Mikolle kuin nykyiselle piispallemme Tapiolle.  Ja omalle seurakunnallemme saamme rukoilla tietysti samoin Jumalan johdatusta.  Onhan seurakuntamme tunnuslausekin Jumalan siunauksen ja armon varassa.   Yhdessä Jumalan kanssa ja yhdessä toistemme kanssa saamme seurakuntamme parhaaksi toimia kaikissa olosuhteissa.

Olosuhteet ovatkin muuttumassa tavalla tai toisella ainakin kunta- ja seurakuntarakenteita ajatellen.  Nämä asiat ovat ilman muuta myös kirkkoherran jatkuvan huomion kohteena.  Tällä hetkellä näyttää siltä, että seurakunnat ainakin pääsääntöisesti tulevat säilymään, mutta että ne tulevaisuudessa ovat osina ainakin jotenkin samantapaisia yhteenliittymiä kuin nykyiset seurakuntayhtymät.  Joka tapauksessa Nurmijärven seurakunta lähtee liikkeelle siitä ajatuksesta, että tulevista rakenneratkaisuista riippumatta seurakuntalaisillemme on turvattava tutut työntekijät ja ihmisläheinen toiminta jatkossakin.

Kirkkoherran kirkkovuoteen mahtuu toki edelleen, vaikka ei enää entiseen tahtiin, mutta kuitenkin myös nykyään kasteita, hautaan siunaamisia ja avioliittoon vihkimisiä.  Niin kuin samoin yhä vaikka seurakuntailtoja tai nyt yhä enemmän osallistumisia myös eri yhdistysten ja seurakuntien juhlahetkiin.  Papin työ on erittäin monipuolista ja kirkkoherran palvelustehtävässä monipuolisuus on vielä runsaampaa kuin oli vaikka vielä aikanaan kappalaisena ollessani.

Kirkkovuosi kiertyy aina jossakin vaiheessa keskukseensa.  Tänä vuonna 2012 tuo keskus ajoittui huhtikuun alkupuolelle.  Nurmijärven kirkossa pääsiäisyönä 7.4. sain yhdessä seurakuntalaistemme ja työtovereideni kanssa olla elämässä jälleen todeksi sitä kuinka meillä on ristiinnaulittu ja ylösnoussut Vapahtaja Herra Jeesus Kristus.  Saarnassani sain julistaa myös sitä, että pääsiäisyön tapahtumat ovat voimassa ympäri vuoden, eivätkä tietenkään vain yhtä yötä koskien.

Huhtikuun loppupuolelle ajoittui seminaari, jossa saimme Espoon hiippakunnan edustajat isäntiemme kanssa pysähtyä miettimään niin teologisten luentojen kuin myös jumalanpalveluksiin osallistumisen kautta, mitä Jumalan rakkaus merkitseekin meille kaikille kaikkina päivinä.  Nimittäin Edinburghin hiippakunta oli kutsunut ystävyyshiippakuntansa muutamaksi päiväksi Skotlantiin spiritualiteettiseminaariin eli hengellisen elämän hoitamisen seminaariin.  Kokoontuminen oli antoisa ja antoi varmasti osaltaan eväitä nyt myös tänä syksynä olleeseen koko seurakuntamme suuryritykseen, Mennään Messuun!  - jumalanpalveluselämän kehittämisseminaariin.  Pitää kuitenkin muistaa, että tuo lokakuinen seminaari ei ollut päätepiste, vaan alkukohta jumalanpalveluselämämme edelleen kehittämiselle.  Tulethan sinäkin mukaan tähän työskentelyyn; jo tulosi mukaan messuihin on tärkeää niin seurakunnalle kuin sinulle itsellesi.  Jokainen meistä kun varmasti tarvitsee messua, ehtoollisjumalanpalvelusta.  Vähän aikaa ennen tämän jutun kirjoittamista kävin viimeksi itsekin messussa, tällä kertaa Klaukkalan kirkossa, vaikka ei ollutkaan oma palvelusvuoroni.  On ammennettava lähteeltä voidakseen jakaakin raikasta vettä. 

Toki ammentaminen myös lukemisen ja opiskelun muodossa kannattaa aina.  Itsekin olen parhaillaan palvelustyöni rinnalla aiempien johtamiskoulutuksieni jatkona kirkollisen johtamisen erityiskoulutukseni loppusuoralla.  Mutta vaikka papinkin kuuluu opiskella monenlaista monin tavoin ja myös lukemalla laaja-alaisesti eri teoksia niin yksi kirja on ilman muuta ylitse muiden.  Raamatun lukeminen kun kannattaa ihan ikuisuuttakin ajatellen.  Siksi tahdon rohkaista niin sinua kuin itseäkin hakemaan tuhtia ja pysyvää ravintoa Raamatusta.  Viime aikoina olen lukenut muun muassa Apostolien tekoja ja Jesajan kirjaa.  Mitä sinä luit viimeksi?  Entä mitä aiot lukea seuraavaksi?  Saanko ehdottaa vaikka Evankeliumia Markuksen mukaan tai Psalmien kirjaa?

Kirkkovuoden kolmanneksi suurin juhla on helluntai – Pyhän Hengen juhla ja kristillisen seurakunnan syntymäpäiväjuhla.  Viime helluntaina, 27.5., sain saarnata Rajamäen kirkossa. Kirkkokahvien jälkeen kävin tervehtimässä 25-vuotisjuhliaan viettävää Nurmijärven helluntaiseurakuntaa ja sitten päivä jatkuikin vielä muun muassa Nurmijärven Markkinoilla olevalla seurakunnan teltalla keskellä toria ihmisten kanssa keskustellessa.  Seurakunnalla on ollut vakiopaikka Nurmijärven Markkinoilla jo vuodesta 2006 lähtien kun ajattelin silloin, että tehdään pysyvä paikkavaraus seurakunnalle markkinoilta, niin väen on helppo löytää meidät markkinahumun keskeltäkin.

Yhteen kirkkovuoteen mahtuu niin paljon kinkereistä ja kasteista lähtien kirkkoherrojen kokouksiin ja kehityskeskusteluihin asti, että nyt enää joillakin piirroilla kuvaan seurakuntamme elämää ja kirkkoherran palvelusta siinä.  Ja lomaakin.  Kutsumustyötä on ihanaa tehdä, mutta kyllä tietysti nautin lomailustakin perheeni, vaimoni Jaanan ja jo 18- ja 16-vuotiaiden lastemme Suvin ja Miikan, kanssa.  Mukavaa on lomalla tavata sukulaisia ja rentoutua ilman tiuhaa kalenteriin katsomista.  Ja on upeaa tietää, että työntekijöiden lomista huolimatta Nurmijärvenkin seurakunnan työ jatkuu ympäri vuoden ja kirkkovuoden.  Seurakunta palvelee aina – kesälläkin vaikkapa monien, monien rippikoululeirien tai vihkimisten tai Sääksin saunailtojen tai konserttien kautta.  Jumalanpalveluksista puhumattakaan.

Seurakunnan elämään mahtuu paljon juhlaa.  Yksi tämän vuoden juhlista on ollut kun Klaukkalan kirkkopiirin työkauden avajaisissa 2.9. sain avustajieni kanssa messussa toimittaa kahden pappimme ja kahden lastenohjaajamme palvelustehtäviinsä siunaamisen.  Kirkkovuoden ajankohta oli 14. sunnuntai helluntaista ja aiheena lähimmäinen.

Seurakunnan elämä on samanaikaisesti monenlaista juhlaa ja hihat käärittynä työn tekemistä.   Kirkoissamme julistetaan Jumalan hyvyyttä ja vaikkapa diakoniatyössä niin työntekijät kuin vapaaehtoiset kertovat käytännön teoilla samaa asiaa.  Vaan niinhän me kristityt saamme kukin omalla paikallamme olla palvelemassa lähimmäisiämme ja silläkin lailla olla kertomassa siis lähimmäisenrakkautemme lähteestä, Jumalastamme.

Yhden salaisuudenkin tahdon sinulle tässä kirjoituksessani paljastaa.  Nimittäin on syyskuu kun tätä uuden kirkkovuoden alun tienoilla ilmestyvää juttuani kirjoitan ja viittaan edellä sujuvasti jo menneessä muodossa esimerkiksi vasta tulossa olevaan Mennään Messuun!  -seminaariinkin.  Mutta myös kirkkovuosi on siis vielä sekin kesken.  Ja muuten kesken on vielä Nurmijärven seurakuntakeskuksen ja seurakuntatoimiston remonttikin; rakennusmiesten keskellä myös tätä tekstiä kirjoitan.

Mutta keskeneräistähän tämä meidän elämämme niin monella tapaa onkin.  Matkalla täällä olemme.  Matkasta puheen ollen haluan mainita myös eräät tietyt matkalaiset.  Meidän Kristuksen omien on hyvin tärkeää rohkaista toisiamme.  Siksi iloitsen Nurmijärvellä elokuussa olleesta ystävyysseurakuntamme virolaisen Mõisakülan vierailusta.  Ja lokakuussa olenkin sitten Hyvinkäällä Tuusulan ja Nurmijärven rovastikuntien ystävyysseurakuntatyön päivässä – tämän lehden ilmestyessä tiedän sitten jo onnistuinko tavoitteessani ehtiä Nurmijärvi-päivän juhlaankin Klaukkalaan samana päivänä 14.10.

Jos Herra suo meille vielä aikaa ja edellytyksiä, seurakuntamme saa tehdä vielä paljon palvelustyötä ennen uuden kirkkovuoden alkua – samalla käytännössä ovat jo työalojen ja kirkkopiirien ensi vuodenkin toimintasuunnitelmat valmiina.  Kirkkoherran kirkkovuoden loppupuolen kalenterissa näyttää olevan vielä esimerkiksi seurakunnan tervehdys nuorille miehillemme kutsunnoissa, hiippakunnan luottamushenkilökoulutuksen neuvottelukunnan kokous, messuissa palvelua, jo mainitsemani jumalanpalveluselämän kehittämisen seminaarimme, työntekijöiden liikuntailtapäivä, keskusteluja seurakuntalaisten ja työntekijöiden kanssa, Uudenmaan sairaalasielunhoitotyön 40-vuotisjuhla, kirkkoherrojen työnohjausryhmä, seurakuntailtoja Perttulassa ja Nummenpäässä, hartauksia eri paikoissa ja kirkon yhteisen verkkotyön organisoimista koskeva seminaari Helsingissä sekä sosiaalisen median koulutusta.  Verkossa me olemmekin myös vahvasti mukana - ja lempeästi, mutta päättäväisesti Jumalan suureen verkkoon tahdomme kalastaa yhä uusia ihmisiä ihan kasvoista kasvoihin kohdattavaksi ja Herran lempeän katseen kohdattaviksi.

Seuraavaksi tartun kännykkääni ja soitan kihlaparille sopiakseni vihkiharjoitusajasta.  Seurakunnan ja kirkkoherran palvelustehtävä jatkuu ja kirkkovuosi kulkee eteenpäin.  Ja seurakunnan ja kirkkoherran ja kirkkovuoden tehtävä on kertoa Jumalan hyvyydestä täällä ajassa ja kertoa ajasta, joka tulee, ja jossa ei ole enää aikaa. 

Sillä koska aika kiitää ja koska vierähtävät kirkkovuodet ja vuodet, on niin tärkeää sanoa ja myös veisata näin: Maailman kautta kuljemme laulain, taivasta kohti matka vie.  (Virsi 30: 1)

(Tämä käsikirjoitus on aavistuksen laajempi kuin lehdessä oleva teksti.)

Nurmijärven Uutiset 17.6.2012 Sana Sunnuntaiksi

  EI MITÄÄN MUTTIA

Kun he tekivät taivalta, muuan mies sanoi Jeesukselle: "Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin." Jeesus sanoi hänelle: "Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi."
Eräälle toiselle Jeesus sanoi: "Seuraa minua!" Tämä vastasi: "Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni." Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa."
Vielä eräs toinen sanoi: "Herra, minä seuraan sinua, mutta anna minun ensin käydä hyvästelemässä kotiväkeni." Hänelle Jeesus vastasi: "Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan." (Luuk. 9: 57-62)

He tekivät taivalta.  Tuo matkanteko ei ollut mikä tahansa kulkeminen.  Evankelista Luukas kertoo siitä kuinka Jeesus kulki kohti Jerusalemia. Näin meille avautuu samalla se todellisuus, että ristille Herra Jeesus päänsä kohta kallistaisi. Ei mies ”minne ikinä menetkin” –vakuutteluineen voisi Jeesusta seurata Golgatan keskimmäiselle ristille, jossa Vapahtajamme sovintoveri tulisi vuotamaan.

Toinen sanoja halusi tulla mukaan julistamaan Jumalan valtakuntaa, armon sanomaa.  Vielä hän ei kuitenkaan ollut valmis.  Lähi-idän kulttuurissa sanat isän hautaamisesta saattoivat tarkoittaa jopa sitä, että isä olisi vielä elossa – valmius julistustyöhön koittaisi siis ehkä vasta vuosien päästä.  Oli miten oli, Jeesus painotti, että armon evankeliumin julistuksella on kiire.

Myös kolmas sai ohjeen katsoa eteenpäin, ei jäädä menneeseen.  Äkkiseltään kovalta vaikuttavat Jeesuksen sanat saavat oikean merkityksensä kuitenkin pelastussanoman kuulemisen ja vastaanottamisen äärimmäisestä tärkeydestä.  Ei Jeesus perhettä missään nimessä väheksynyt – niin paljon Jeesus eri puolilla evankeliumeita painottaa perheiden ja kaikkien lähimmäisten merkitystä.

Näin noin 2000 vuotta sitten käytiin keskusteluja.  Entä tänään?  Tänäänkin Jeesus sanoo: ”Seuraa minua!” 

Virsi kertoo, miten vastata Vapahtajamme kutsuun: ”Joutukaa sielut, on aikamme kallis, vuotemme virtana vierivät pois.  Jeesus ei syntisen sortua sallis, kaikille armosta autuuden sois.  Oi valitkaa tie, joka elämään vie!”  (Virsi 408)

(Tämä kirjoitus on vähän muokattu lehdessä olleeseen tekstiin nähden.)

Nurmijärven seurakunnan Tasekirja ja Toimintakertomus 2011

Hyväksytty kirkkovaltuustossa 12.6.2012

KIRKKOHERRAN YLEISKATSAUS

Seurakuntamme jäsenmäärä nousi ilahduttavasti 26 henkilöllä vuonna 2011. Vuoden lopussa jäsenmäärämme oli näin ollen 31 901. Tietysti tuo jäsenmäärämme muutos käytännössä oli lopputulos seurakuntaan muuttaneiden ja seurakunnasta muuttaneiden, kastettujen ja kuolleiden, seurakunnasta eronneiden ja seurakuntaan liittyneiden keskinäisestä suhteesta. Seurakunnalle ja kirkolle on joka tapauksessa aina myös jokainen yksittäinen ihminen tärkeä.  Kertoohan Jeesuskin siitä, että jos 99 lammasta on tallella, niin kyllä tulee lähteä sitä yhtä kadoksissa olevaa lammasta etsimään.

Palvellakseen kaikkia seurakuntalaisiaan ja tavoittaakseen yksittäisiä jäseniään Nurmijärven seurakunta on jatkanut vuonna 2011 erittäin laaja-alaista toimintaansa ja samoin jatkanut työnsä kehittämistä.  Tämä on ollut menestyksellisesti mahdollista kohuvuoden 2010 maininkien laannuttua, tosin samalla Euroopan-laajuisten ja suorastaan globaalien taloudellisten epävarmuustekijöiden tuodessa omia pilviään näköpiiriin.

Erilaisia kerrallisia ja samalla laajempiin yhteyksiin kytkeytyviä tapahtumia seurakunnassamme on ollut siis jälleen paljon.  Seuraavissa luonnehdinnoissa onkin vain poimintoja seurakunnan toiminnan suuresta kokonaisuudesta. 

Lähetysaiheisen Onnen vuori – musikaalin päivän ensimmäistä esitystä Klaukkalan kirkossa oli seuraamassa syystalvella koko vuoden 2012 rippikouluikäluokkamme.  Samalla nuorille esittelimme ensi kertaa käytössä olevan sähköisen rippikouluun ilmoittautumisjärjestelmämme.  Myös perinteinen paperilla ilmoittautumisen oli sekin yhä mahdollista.  Pitkästä aikaa tarjolle tuli taas myös Lapissa oleva rippikoululeiri.

Vapaaehtoiseksi saattoi vuonna 2011 ensi kertaa seurakunnassamme ilmoittautua myös Suurella Sydämellä nimisen internet-palvelun kautta.  Toki edelleen on käytössä myös suoraan työntekijöidemme välityksellä mukaan tulo vapaaehtoistoimintaan.  Samalla kirkkovaltuustossa hyväksytyn toivomusponnen kautta ryhdyimme kartoittamaan vapaaehtoistyöntekijöidemme kokonaisuutta – 2012 kesäkuussa toimintakertomuksen myötä esittelemme valtuustolle kartoituksen tulokset.

Eräs tärkeä linjaus seurakunnaltamme oli myös vuonna 2012 alkava verkkoviestintään ja sosiaaliseen mediaan laitettava entistäkin voimakkaampi panostus.  Samoin vuodesta 2012 alkaen päätimme tehostaa koulutyötämme ja nuorien aikuisten parissa olevaa toimintaamme.

Klaukkalan kirkon tiloissa toteutui nykypäivässä vahvasti elävä pääsiäisvaellus Ylös Vaskolle.  Kirkonkylässä taasen oli valtakunnallinen Rintamanaisten Kesäpäivä.  Rajamäen kirkon luona ilahdutti lyhtykulkue ja joulukuusen valojen sytytys. Nämä kaikki silti siis ainoastaan poimintoina toiminnastamme vuonna 2011.   

Rajamäen seurakunnallisten tilojen uusia tarpeita on pohdittu eri yhteyksissä.  Samoin esimerkiksi Klaukkalan kirkon uurnaholvihanketta on viety vähitellen eteenpäin.  Nurmijärven  seurakuntakeskuksen osalta alkoivat valmistelut vuoden 2012 korjaustöitä varten.

Sääksin leiri- ja kurssikeskuksemme tuli mukaan Kirkon Paikat –verkostoon.  Ajatuksena on tässä se, että voimme vuokrata Sääksiä silloin kun emme itse tarvitse sitä toimintaamme.  Käytännössä tämä tarkoittaa lähinnä talvikauden arkipäiviä.

Nurmijärven seurakunnan neljä jumalanpalvelusta radioitiin valtakunnallisina radiokirkkoina.  Ensimmäinen Nurmijärven kirkosta radioitu jumalanpalvelus oli uudenvuodenpäivänä ja neljäs pyhäinpäivänä.  Jumalanpalvelukset saivat runsaasti kiitosta mm. rikkaasti toteutetuista musiikeistaan.

Perheasianneuvottelukeskus vakiinnutti toimintansa.  Korkea käyttöaste kertoo keskuksen olevan suureen tarpeeseen.

Jumalanpalveluselämässä on jatkettu yhteistyötä monien tahojen kanssa.  Samalla olemme sopineet myös vuonna 2012 toteutettavasta jumalanpalveluselämämme kehittämisprosessista, johon kuuluu esimerkiksi myös seurakunnan työntekijöiden hengellisen elämän tukeminen.

Myös seurakuntamme hallinnon edelleen kehittämistä on valmisteltu.  Tässäkin on toki viime kädessä kysymys käytännön toimintamme edistämisestä.

Vuoden 2011 päätöksiin sisältyy myös tulevaisuustyöryhmän toiminta.  Alkuvuoden 2012 työryhmä keskittyy seurakunnaltamme kirkkohallitukselle annettavaan palautteeseen seurakuntakuntien rakennemuutoksen ohjausryhmän loppuraportista. Tähänkin liittyen seurakunnassamme on seurattu tarkoin myös kuntarakennekeskustelua.

Jatkossa mainittu työryhmä tekee valmisteluja siitä, miten seurakuntamme voisi toimia esimerkiksi tärkeässä jäsensitouttamisen asiassa tai kiinteistöjen käytön kanssa. Kaikkea tätä kehitystyötäkin tulemme tekemään yhteistyössä seurakuntalaiset ja työntekijät.

Kehä-IT:n alasajon välttämättömyys tuli käytännössä selväksi vuoden 2011 loppupuolella.  Samalla käynnistimme valmistelut ICT-palveluidemme turvaamiseksi ja kehittämiseksi tulevia vuosia varten.

Seurakuntatoimiston kehittäminen eteni niin seurakuntalaisten saaman palvelun edelleen parantamiseksi kuin oman työyhteisömme sisäisen palvelun kehittämiseksi.

Merkittävää koko hiippakunnan toiminnan kannalta oli uuden piispan valinta.  Seinäjoen kirkkoherra Tapio Luoma tuli valituksi piispaksemme vaalissa 4.11.2011.

Nurmijärven seurakunta jatkoi evankeliumin julistamisen ja kaikenikäisten ja kaikkien paikkakuntalaisten palvelua siis monin tavoin.  Iloitsen luottamushenkilöiden, vapaaehtoisten ja työntekijöiden hienosta yhteistyöstä ja kiitän Jumalaa tämän yhteistyömmekin kautta seurakuntamme saamasta siunauksesta.

Kiitos Sinulle sisar, veli, kuluneesta vuodesta.  Hyvä Vapahtajamme olkoon kanssasi!

Nurmijärven Uutiset 6.5.2012 Sana Sunnuntaiksi

KOTILÄKSY

En aio päästää sinua helpolla.  Useimmiten taidat vain lukea Sana Sunnuntaiksi –palstan läpi ja unohtaa ainakin suuren osan lukemastasi piankin.  No, toivottavasti tilanne ei ole aivan näin synkkä.  Mutta nyt aion silti laittaa sinut oikeasti tiukoille. 

Eli.  En nyt selitäkään Jeesuksen sanoja.  Vaan teen sinulle kysymyksen.  Mitä nuo alla olevat Jeesuksen sanat ja Jeesuksen ilmaisema sovintokuolemansa jo nyt merkitsevät elämässäsi? Ja, voisivatko ne merkitä vielä enemmän?  Siis itse asiassa, tänään sinä olet Sana Sunnuntaiksi -palstan kirjoittaja.  Omalla elämälläsi kirjoitat tämän palstan rivit valmiiksi.

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    "Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.
    Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette ystäviäni, kun teette sen, minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte. Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne."  (Joh. 15: 10-17)

Mutta en minäkään helpolla pääse.  Jeesuksen sanat haastavat minutkin.  Enhän minä voi vain muille sanoa, että tee sitä ja tätä.  Jeesus kysyy minultakin.  Mitä Ari tahdot tehdä toteuttaaksesi käskyni rakastaa?

Huomaan nielaisevani.  Isot ovat vaateet.  Siksi meidän ei kannata ollakaan liikkeellä omin voimin – onhan Jeesuksen apu avuista oivin.

Nurmijärven Uutiset 25.3.2012 Sana Sunnuntaiksi

HARHAANJOHTAVA NIMI

Missä kulmakivi sijaitsee?  Tyhmä kysymys!  Kulmassa tietenkin!  Tai sitten ei…

Jeesus siteeraa Vanhaa testamenttia (Ps. 118: 22-23, Jes. 28: 16) lausuessaan nämä sanat: ”Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi. Herralta se on tullut, ja se on ihmeellinen meidän silmissämme.”  (Mark. 12: 10-11).

Ymmärrämme, että Jeesus puhuu itsestään.  Hänessähän Vanhan testamentin profetiat saivat ja saavat täyttymyksensä yksi toisensa jälkeen.  Ja tiedämme siis senkin, että kuitenkaan läheskään kaikki eivät Jeesusta aikanaan ottaneet vastaan.  Tästä puhuu myös äskeiset Jeesuksen sanat sisältävä laajempi kohta evankeliumista eli Mark. 12: 1-12.

Mutta jos et tähän hätään ehdi vielä saada Raamattua käteesi tai nettiselaimellesi, niin jatka silti lukemista.  Kyllä tämä asia näinkin etenee.  Ainakin pääset selvyyteen kulmakiven paikasta.

Jos kulmakivi on siellä, missä oletamme sen olevan, niin ymmärrämme Jeesuksen tärkeän merkityksen.  Kulmakivi sijaitsemassa siis talon perustassa merkittävänä osana, huomattavana tekijänä siellä kulmassa, taloa muodostamassa.  Mutta, silti nurkassa.  Tärkeänä rakennuksen osana, mutta ei nyt mitenkään korvaamattoman oloisena kun koko taloa ajattelemme.  Toki, jos talosta nurkka puuttuu, niin ei se hyvä asia ole.  Mutta ainakin koikkuen nurkatonkin talo pystyssä pysyisi.

Mutta kyse ei olekaan nurkasta!  Jeesus ei ole laitahyökkääjä, vaan vaatimattomuudestaan huolimatta hän on selkeästi keskikenttäpelaaja.   Jeesuksen aikana rakennustekniikka oli nimittäin sellainen, että kulmakivi oli rakennuksessa ylhäällä keskellä ja sen varaan kaikki muut kivet nojasivat!  Koko talo pysyi pystyssä kulmakiven varassa!  Tällaisen kulmakiven lailla on Jeesus korvaamaton meidän elämämme ja ikuisen elämämme rakentamisessa!

Olemme jo pitkällä matkallamme pääsiäispyhiin.  Jeesukselle tämä vaihe matkasta on ollut jo syvää kärsimystä.  Siksi kristillinen kirkko onkin antanut tälle tänään elämällemme sunnuntaille nimeksi Kärsimyksen sunnuntai.

Ethän sinä halua liittyä kulmakiven hylkääjien seuraan?  Eihän Jeesuksen asettama pyhä ehtoollinen ole turhuutta sinulle? Eihän Jeesus sinun kohdallasi kärsinyt turhaan?  Eihän Jeesus käynyt sinun vuoksesi turhaan ristin kuolemaan?  Eihän Jeesuksen pyhä sovintoveri vuotanut sinua ajatellen turhaan?  Eikö siis Jeesuksen ylösnousemuksen voitto saa kääntyä sinunkin riemuksesi?

Tarkoituksella laitoin ehkä ärsyttävänkin monta kysymystä sinulle.  Ja viimeinen noista kysymyksistä siis näyttäisi jo erityisen vahvasti yrittävän johdatella ajatuksiasi.  En silti tahdo tuputtaa.  Mutta häikäilemättömästi tarjoan elämällesi kestävää perustaa, kulmakiveä.

(25.3.2012 on Marian ilmestyspäivä.  Hartauskirjoituksen raamatunkohdat ovat Marianpäivän alle tänä vuonna jääneen 5. paastonajan sunnuntain kohdalta.  Katso Marian ilmestyspäivästä lisää esimerkiksi alla olevasta puheesta.) 

Uudenmaan Sotaveteraanipiiri ry:n vuosijuhlan juhlahartauden puhe Nurmijärven kirkossa 24.3.2012

Kunnioitetut, rakkaat, sotaveteraanimme, Siniristilippumme liehunnan pelastajat!  Sisaret ja veljet!

Pyhässä Raamatussa, Sananlaskujen kirjassa sanotaan harmaita hapsia kunniaseppeleeksi (Sananl. 16: 31).  Edessäni näen nyt paljon kunniaseppeleitä.  Näen myös Teidän veteraaniemme sankarillisista teoistanne kertomassa Teidän kunniamerkkirivinne rintapielessänne.  Mutta Teidän kunnianne on niin suuri, että edes nuo kunniamerkit eivät voi sitä tarpeeksi kuvata.  Te itsessänne Isänmaamme pelastajamme kannatte sankaruuttanne ja kunniaanne mukananne.  Siksi me uudet sukupolvet olemme ylpeitä kun saamme olla kanssanne tässä Uudenmaan sotaveteraanipiirin vuosijuhlassa kauniissa Nurmijärven kirkossamme. 

Kannatte mukananne kunniaa kun aikaan kannoitte niin lumipukua kuin kenttäpukua kaiken kaikkiaan.  Ajattelin pitkään tähän juhlahartauteen valmistautuessani laittaisinko ylleni valkean albani, tuon papin jumalanpalvelusvaatteen.  Päätin kuitenkin tällä kertaa jättää sen pois, että muistamme seuraavan tärkeän asian.  Kerran nimittäin meidät on puettu kastepukuun, ja vaikka se on sitten tietysti myös riisuttu yltämme, niin kuitenkin kasteen armo on yhä voimassa. Voimassa on se, mistä kastepuvun valkea väri meille kertoo.  Jumalan armo Kristuksessa Jeesuksessa on joka päivä valmis suomaan meille syntiemme anteeksiannon.  Profeetta Jesajan kirjassa Herra puhuukin meille näin: ”Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi.  Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.”  (Jes. 1: 18)  Niin kuin kerran pois riisumanne lumipuku ja kenttäpuku ovat kantamassa silti yhä kunniaa Teille arvoisat sotiemme ajan miehet ja naiset, niin kastepuku olkoon yhä mielessämme vakuuttamassa armoisasta Jumalastamme.

Tästä armollisesta  Jumalasta iloitsi myös huomisessa pyhäpäivässä erityisellä tavalla esillä oleva Neitsyt Maria.  Kun katsot tuonne sivulehterin tauluihin, siellä on keskellä Aleksis Kivenkin ihastelema Nurmijärven Madonna, Neitsyt Maria Jeesus-lapsen kanssa. 

Te kunnianarvoisat ja rakkaat veteraanimme pelastitte Isänmaamme vapauden ja itsenäisyyden mittaamattomalla hinnalla.   Moni maksoi tästä kaikesta koko nuoruutensa vuodet, moni terveytensä, osa henkensä ja samoin osa maksoi mittaamattoman hinnan myös menettämällä isänsä, veljensä, puolisonsa, lapsensa.  Myös jälleenrakennuksen työhön laitoitte itsenne täydesti mukaan.  Ja ajattele, aikanaan samoin mainitsemani Herran äiti Neitsyt Maria, hänkin antoi kaikkensa.  Rakkaan Poikansa.

Ja Taivaan Isä antoi Hänkin kaikkensa.  Hänkin antoi rakkaan Poikansa.  Miksi tämä Jumalan ihmeellinen, äärettömän suuri rakkaus onkaan tullut meidän osaksemme?!  Juuri siksi, että kyse on nimenomaan rakkaudesta.  Vain rakkaus voi tehdä jotakin näin suurta.

Rakkaudesta maatamme ja kansaamme kohtaan Te veteraanimme olette olleet uskollisia loppuun asti tehtävässänne.  Sodan ja rauhan vuosina.  Nyt harmain hapsin, kunniaseppelein, olette vielä - kuitenkin  toki jo niin harvennein rivein - kunniakansalaisina keskellämme.

Lähestyvä ristin ja ylösnousemuksen pääsiäinen muistuttaa meitä Herrastamme Jeesuksesta, joka oli hänkin uskollinen loppuun asti, että sai kokea täyden uuden alun, ylösnousemuksen voiton.  Anna Pyhän Hengen antaa sinullekin sisareni, veljeni, uskon luottamus tähän ja myös kaikkiin tuleviin päiviin, että tulet sitten Jumalan armosta, kasteen armosta osallisena, saamaan kerran vielä yhden seppeleen.  Ilmestyskirja sanoo meille sen näin:  ”Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän”.  (Ilm. 2: 10)

Nurmijärven seurakunnan vuoden 2012 talousarvio ja toiminta- ja taloussuunnitelma 2012 - 2014  Hyväksytty kirkkovaltuustossa 13.12.2011

KIRKKOHERRAN YLEISKATSAUS

Voimme katsoa tulevaisuuteen pelon sekaisin tuntein tai rohkein mielin.  Kumpi on paremmin perusteltu lähestymistapa elämään?  Talousnäkymien suuri epävarmuus luo aivan erityistä jännitystä ensi vuoteen.  Tämä on tosiasia.  Totta on kuitenkin myös se, että seurakuntana ja Kristuksen kirkon jäseninä emme pohjimmiltaan katso ensi vuoteen keskuspankkien ennusteiden mukaan.  Meidän pääkallonpaikkamme on ja tulee olemaan Golgata.  Siellä Herramme Jeesus Kristus on ansainnut meille sovintoverellään tulevaisuuden ja toivon paljon pidemmällekin kuin vuoteen 2012 asti.

Joka tapauksessa myös tuleva vuosi 2012 ja niin ikään suunnitteluvuodet 2013-14 haastavat meidät tarkkaan talouteen.  Ja tulevat vuodet haastavat työntekijämme, luottamushenkilömme ja vapaaehtoisemme jatkamaan rohkein mielin työtämme jokaisen nurmijärveläisen parhaaksi.  Samalla tämä perustyömme, evankeliumin selkeä julistus ja kaikissa elämäntilanteissa olevien ihmisten palvelu vahvistaa myös jäsentemme sitoutumista kotiseurakuntaansa.  Ja näin uskon, arvostettu toimintamme vaikkapa perheasiainneuvottelukeskuksen, rippikoulutyön, diakoniatyön tai koululaisten iltapäiväkerhotoiminnan kautta on rohkaisemassa myös väestörekisteriin kuuluvia palaamaan tai liittymään ensi kertaa Nurmijärven seurakuntaan.  Moni kirkkoon liittyjä tulee toki mukaan myös aivan Vapahtajan rakkauden koskettamana.  Joka tapauksessa viime vuoden syksyn homokeskustelusta nousseen mediakohun aiheuttama kirkosta eroamisen buumi laantui jo kuluvan vuoden 2011 alussa.  Ensi vuonna siksi toivottavasti tulemme näkemään muuttovoitonkin avustamana seurakuntamme jäsenmäärän selvää nousua tämän syystalven vähän vajaasta 32 000 jäsenestä.

Ensi vuoden – jo tänä syksynä aloitettu työskentely – eräs suuri kokonaisuus seurakunnassamme on kiinteistöstrategian [kiinteistösuunnitelman] laatiminen.  Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että seurakunta tulevina vuosina voi entistä kustannustehokkaammin myös kiinteistöjemme osalta järjestää edelleen laajan ja laadukkaan toimintamme.

Vuoden 2012 merkittäviä asioita on kirkon uuden jäsentietojärjestelmän, Kirjurin, käyttöönotto.  Alun perin kirkon keskushallinnon johdolla Kirjurin oli määrä tulla käyttöön jo joulukuun 2011 alusta, mutta ensi vuonna hanke siis toteutuu.  Kirjurin tulo merkitsee entistäkin parempaa ja joustavampaa palvelua seurakuntatoimistossamme asioitaessa.  Myös henkilöstö- ja taloushallinnon kehitystyö etenee, samoin kirkon palkkausuudistus jatkuu.  Kehä-IT:n ATK-toiminnan tulevista linjauksista saamme lisää tietoa jo vielä 2011 puolella.  Seurakunnan strategiaa palvelevaa koulutussuunnittelua kehitämme voimakkaasti ensi vuonna.

Kokonaisuudessaankin seurakuntatoimistomme, johon kuuluvat kirkkoherranvirasto, taloustoimisto hautatoimisto mukaan lukien sekä tiedotustoimisto, kehittämistyö jatkuu ensi vuonna.  Itse asiassa se on myös johtoryhmän (kirkkoherra, talousjohtaja ja vt. hallintopäällikkö) kirkollisen johtamisen erityiskoulutukseen liittyvä kehittämistehtävä.

Kuntarakennemuutosta seuraamme tarkkaan, koska asia koskee läheisesti myös kirkon keskushallinnossa ja seurakunnissa tehtäviä ratkaisuja.  Oleellista on, että pohdimme asioita jo ennakkoon ja teemme suunnittelutyötä, vaikka kuntamuutokset ja niiden vaikutukset seurakuntiin välttämättä eivät olekaan niin dramaattisia kuin syksyllä eri medioissa ollut laaja keskustelu on antanut ymmärtää.  Joka tapauksessa oleellista on kuunnella näissäkin asioissa seurakuntalaisia niin paljon kuin suinkin mahdollista ja samalla luottaa siihen, että kirkon keskushallinto tekee viisaita linjauksia sen mukaan kuin kuntarakennemuutokset toimenpiteitä vaativat.  Kaikkiaan meidän on aina muistettava seurakuntien ja seurakuntalaisten etu eri ratkaisumalleja mietittäessä.

 Merkittävä muutos hiippakunnassamme tulee olemaan piispan vaihtuminen Mikko Heikan jäädessä eläkkeellä tammikuun lopussa ja Tapio Luoman aloittaessa Espoon hiippakunnan piispana helmikuun alussa 2012.  Lämpimästi kutsun kaikkia rukoilemaan uuden piispammekin puolesta.

Vapaaehtoistoimintamme tulee saamaan yhä suuremman painoarvon seurakuntamme toiminnassa.  Ensi vuonna vapaaehtoisten hankkimisessa ja innostamisessa vakiinnuttaa oman asemansa muiden vapaaehtoisten tavoittamisen ja tukemisen keinojen rinnalla jo nyt toiminnassa oleva Suurella Sydämellä –internettoiminta.

 Henkilökuntaamme ajatellen työssä jaksamisen ja työn ilon edistäminen ovat keskeisiä asioita.  Ilahduttavaa on myös, että luottamushenkilömmekin näkevät selkeästi näiden seikkojen luovuttamattoman tärkeyden.

Luottamushenkilöistä puhuttaessa tyytyväisyyteni herättää myös se, että nykyisen kirkkovaltuustomme jäsenet edustavat niin pitkää kokemusta kuin myös uusia näkökulmia. Yhdessä niistä muodostuu erinomainen kokonaisuus seurakuntamme parhaaksi.

Vuosi 2012 tulee olemaan myös esimerkiksi niin kirkkopiiriemme toiminnan edelleen kehittämisen ja kirkkopiirien jumalanpalveluselämän vahvistamisen kuin samoin vaikkapa hallintomme edelleen kehittämisen aikaa.  Yhteissyntymäpäiviä on tulevanakin vuonna niin ikääntyneille kuin myös nelivuotiaille. Ovat sururyhmät ja päiväkerhot, Seurakuntaviesti ja sosiaalinen media, retket ja kerhot, tilaisuudet ja tapahtumat. Toimintaa on itse asiassa valtavasti.   Suomen suurimmassa maalaisseurakunnassa meillä kaikkiaankin riittää suuria ja pieniä asioita, mutta yhtä kaikki, kaikki ne ovat tärkeitä asioita kun ne ovat suunnattu palvelemaan seurakuntalaisiamme ja siis kaikkia nurmijärveläisiä.

Tulevana vuonna on jälleen vuorossa myös suuret määrät ihmisiä tavoittava Nurmijärven seurakuntakeskuksessa toteutettava Ylös Jerusalemiin –pääsiäisvaellus.  Huomaathan muuten, että pääsiäisvaellus tarvitsee edelleen paljon vapaaehtoisia.  Oletko sinä yksi heistä?  Myös esimerkiksi Yhteisvastuukeräys haastaa sekin mukaan monin tavoin.  Erityisnuorisotyömme Saapastoiminta saattaa odottaa juuri sinun mukaantuloasi.  Tässä joitakin käytännön mahdollisuuksia edellä esille ottamastani vapaaehtoistoiminnastamme.

Jotakin Nurmijärven seurakunnan laajasta toiminnasta kertoo myös paikkakunnan partiolippukuntien kanssa kuluvana vuonna solmittu taustayhteisösopimus.  Seurakunta on jatkossakin vahvasti tukemassa tärkeää partiotoimintaa.  Samalla myös näin vahvistamme entisestäänkin omaa varhaisnuoriso-, nuoriso- ja koulutyötämme. 

Seurakuntamme huomattavista hankkeista kannattaa mainita esimerkiksi Nurmijärven ja Rajamäen hautausmaiden laajennustyöt. Myös Nummensyrjän metsähautausmaan kehittäminen jatkuu.  Korjaushankkeita on mm. Klaukkalan kirkon yhteydessä olevassa seurakuntakeskuksessa ja Nurmijärven seurakuntakeskuksessa.  Vuoden 2012 rippikoululaiset tulevat ensimmäistä kertaa ripareillensa pääsääntöisesti sähköisen ilmoittautumisen kautta.

Sääksin leiri- ja kurssikeskus on liitetty mukaan Kirkon Paikat  -verkostoon.  Jo tulevana vuonna 2012 vuokraamme Sääksiä – käytännössä talvikauden arkipäivinä – esimerkiksi erilaisia koulutuspäiviä varten. Samalla saamme hankittua seurakunnalle jonkin verran myös ulkoisia vuokratuloja.

Maailma muuttuu ja me olemme menossa mukana voidaksemme mahdollisimman hyvin täyttää luovuttamattoman tärkeän tehtävämme seurakuntana armon sanomaa julistamassa ja Jumalaamme ja lähimmäisiämme palvelemassa.  Siksi myös vuonna 2012 ankkuroidumme ja turvaamme Häneen, joka ei muutu.  ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti.”  (Hepr. 13:8)

Klaneetti Nurmijärven kotiseutulehti 2011

KIRKKO ON KOTISI

”40 000 lähti.  4,2 miljoonaa jäi.”  Näin alkoi lokakuussa Helsingin Sanomissa ollut arkkipiispa Kari Mäkisen haastattelu.  Arkkipiispa ei vähätellyt vuoden takaista TV:n homoillan aiheuttamaa kirkosta eron aaltoa.  Hän kuitenkin suhteutti luvut oikealle tasolle nyt pintavaahdon hävittyä.  Kari Mäkinen näki samalla kirkon moniulotteisen merkityksen suomalaisille pohtiessaan eronneiden ajatuksia: ”Siihen ei pety, jolta ei odota mitään.”

Arkkipiispa sanoi haastattelussaan myös, että koska niin moni jäi vuosi sitten kirkkoon kaikesta kohusta huolimatta, on kirkko ihmisille ”jotain syvempää” kuin vain uutisvirran kuohut.  Siksi iloitsen kun Nurmijärven seurakunnassa yli 99 prosenttia jäsenistämme näki tuon ”jonkin syvemmän” ja päätti pysyä seurakunnan jäsenenä TV-ohjelman jälkeisen eroaaltoviikon aikanakin.

Mikä on kotiseurakunnassasi arvokasta sinulle?  Viime vuoden syksyllä sain itse olla Helsingin Sanomien haastateltavana eroamisbuumin ollessa vahvana eri puolilla maatamme.  Ajattelin, että kirkon nouseminen valtavan keskustelun kohteeksi on suuri mahdollisuus kertoa siitä, kuinka paljon hienoa työtä kirkko tekee.   Haastattelija antoikin sitten runsaasti tilaa jutussaan sille, että sain Nurmijärven seurakunnan ja samalla ylipäätään seurakuntiemme puolesta kertoa kuinka laaja-alaista ja monitahoista työtä kirkko seurakunnissaan tekee jäsentensä ja aivan kaikkein ihmisten puolesta kaikkialla maassamme.  Lapsi- ja nuorisotyö, diakoniatyö ja perheneuvonta ovat näistä hienoja esimerkkejä.  Jo näiden takia jokaisen vähänkään lähimmäisistään välittävän ihmisen on mielekästä olla seurakunnan jäsen.

Ja tavalla tai toisella, useimmat monella tavalla, jokainen seurakunnan jäsen hyötyy itsekin seurakunnan jäsenyydestään.  Suomalaisten elämänkaareen kuuluu valtaosalla rippikoulun käyminen.  Monelle on tuttu juttu seurakunnan päiväkerho.  Ja jos ei nyt itse ole ollut iltapäiväkerhossa, niin suurella todennäköisyydellä esimerkiksi oma lapsenlapsi on päässyt nauttimaan seurakunnan iltapäiväkerhotoiminnasta tai varhaisnuortenleireistä tai vaikka varhaisnuorten kerhotoiminnasta.  Tai jos katsoo maailmaa lapsen tai nuoren näkökulmasta, niin toki silloin helposti voi huomata oman isovanhempansa käyvän seurakunnan kerhoissa, retkillä tai vaikkapa saunailloissa.  Toki saunaillat ovat nekin kaiken ikäisille.  Vaikka tässä tietysti on vielä joulu ja pääsiäinen välissä, niin kyllä ne ensi kesän Sääksin saunaillat jo lähestyvät.  Vaan siis sitä ennen on jo monta juhlapyhää ja tavallista sunnuntaita messuineen tarjolla sinullekin. 

Seurakunnan tarjonta sinua ja läheisiäsi varten on todella suurta.  Katso vaikka Nurmijärven Uutisten keskiviikkoisia seurakuntapalstatietoja.  Ja onhan siellä seurakuntapalstalla myös paljon nimiä muistuttamassa siitä, kuinka kotiseurakuntasi palvelee sinua myös elämän suurissa käänteissä.  Löydät kastettujen nimet, avioliittoon aikovien nimet ja hautaan siunattujen nimet.

Myös suurten tragedioiden kohdalla ihmiset turvautuvat kirkkoon.  Viime kesänä se nähtiin Norjassa.  Sama asia on tullut Suomessakin todistetuksi niin tsunamin kuin koulusurmien järkytettyä ihmisten elämän.  Kirkkoihin väki kokoontuu.  Ateisteilla ei ole tarjota lohtua ahdistuksessa, mutta kirkko ottaa syliinsä hädän hetkellä.

Ja kirkko on mukana arjessa ja juhlassa siis monin tavoin.  Ja tähän liittyen onkin eräs erittäin tärkeä asia myös Nurmijärven seurakunnassa vapaaehtoistyö.  Ja tässä ei ole kyse vain tiukkenevien talousnäkymien aiheuttamista tarpeesta.  Vapaaehtoistoiminta on palvelemisen mahdollisuuden antamista seurakuntalaisille kotiseurakunnassaan.  Ja näin vapaaehtoistyö on samalla hieno mahdollisuus sitoutua tälläkin tavoin kirkon työhön ja elämään.

Nurmijärven seurakunta on muuten ottanut käyttöön perinteisen työntekijälle ilmoittautumisen rinnalle mahdollisuuden ilmoittautua vapaaehtoiseksi myös netin kautta.  Hakusanalla ”Suurella Sydämellä” löydät Nurmijärvenkin seurakunnan vapaaehtoistyön netti-ilmoittautumisen.

Viime vuoden syksy nosti siis kirkon valtavaan mediajulkisuuteen.  Julkisuutta kirkolle on riittänyt siitä lähtien.  Ja toisaalta se on erittäin hyvä asia.  Kirkko on aina ajankohtainen. 

Kuluvanakin vuonna samoin Nurmijärven seurakunta on ollut ajankohtainen muun muassa siten, että piispainkokouksen ohjeen antaman mahdollisuuden mukaisesti päätimme, että myös kirkoissamme voidaan pyydettäessä rukoilla parisuhteensa rekisteröineiden henkilöiden kanssa ja heidän puolestaan.  Kirkko haluaa rakkaudella ja arvostuksella kohdata kaikki ihmiset, myös homoseksuaalit. 

Seurakunta ei saa kuitenkaan unohtaa, että esimerkiksi homoseksuaalisuudesta on kirkon jäsenistössä hyvin erilaisia kantoja.  Osa ajattelee, että Raamatun homoseksuaalisuuden tuomitsevat ilmaukset koskevat nykyaikaakin, eivätkä vain Raamatun syntyvaiheiden aikaa.  Seurakunta on kuitenkin paikka, jossa voimme oppia kunnioittamaan toisiamme riippumatta siitä, mitä kantaa kukin sitten edustaakin.  Ja kunnioittamisesta voi kasvaa, näin uskon, aito lähimmäisen rakkaus.

Rakkaudesta puhuin myös siinä viime vuoden syksyn Helsingin Sanomien haastattelussa.  Meillä on paljon arvokkaita asioita, joiden vuoksi kannattaa kuulua kirkkoon ja kotiseurakuntaan.  On sukupolvien ketjun osana tärkeää kuulua kirkkoon.  Onhan kirkko edelleen osa suomalaisuutta.  Suomi on yhä vahvasti kristitty maa.  Ja kirkkoon kuulumisen syitä on siis kirkon upea ja monitahoinen työ kaikkien parhaaksi – kaikkien parhaaksi - diakoniatyökin nimittäin auttaa myös kirkkoon kuulumattomia.  On kirkon työ kulttuuriperinnön säilyttäjänä ja kotiseutuhengen ylläpitäjänä.  On kirkko taiteen edistäjänä; ajattele vaikka upeita urkukonsertteja.  Mutta syvimmältään, kyse on aina rakkaudesta.

Sillä Jumala rakastaa meitä kaikkia.  Niin paljon, että Jeesus antoi henkensä syntiemme sovittamiseksi.  Siinä on se ydinsyy kuulua kirkkoon, Kristuksen seurakuntaan.  Sillä, jos jäseneduista puhutaan – tärkein etu Vapahtajan omana olemisessa koituu vasta aikojen loputtua – ikuinen ilo taivaallisessa seurakunnassa.

Iloitsen kun olet seurakuntamme jäsen.  Jos et vielä ole, sydämellisesti tervetuloa.  Siunausta Sinulle. 

Nurmijärven Uutiset 9.10.2011 Sana Sunnuntaiksi

              JÄÄSSÄ VAI SYDÄN PALAEN?

Maanantaina vanhustenviikon juhlassa Klaukkalan kirkossa oli esillä mielenkiintoisia näkökulmia vanhenemiseen muun muassa lääketieteen kannalta ajateltuna.  Keskustelu tuosta aiheesta jatkui myös kahvipöydässä.  Puhuimme esimerkiksi siitä kuinka tutkijat yrittävät pidentää ihmisen elinikää.  Hurjimmat yritykset saada ihminen elämään ikuisesti maan päällä löytynevät USA:sta.  Siellä kryoniikan (kuolleen ihmisen tai hänen aivojensa syväjäädytyksen) avulla yritetään tulevaisuudessa herättää useitakin kuolleita uuteen elämään.

Kahvipöydässäkin totesin tämän, että kristityllä on onneksi varma tie ikuiseen elämään.  Tie ikuiseen elämään Taivaan kodissa.  Puhun tietysti siitä, että ristiinnaulittu ja ylösnoussut Vapahtajamme on meille jokaiselle häneen turvaavalle syntien sovitus, ylösnousemus ja elämä; ja siis ikuinen elämä Taivaan kodissa.  Riittää kun annamme sydämemme hehkua Jeesukselle, niin ei meitä sitten enää tarvitse pakastamalla yrittää säilöä.

Muista iloksesi ja turvaksesi  Jobin kirjan väkevät sanat ainoasta kestävästä turvasta, Jeesuksesta Kristuksesta.

”Minä tiedän, että lunastajani elää.  Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.  Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan, saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo!  Tätä minun sydämeni kaipaa.” (Job. 19: 25-27)

Rukoilisitko kanssani jumalanpalvelusten Evankeliumikirjan sanoin? 

”Herra Jumala, taivaallinen Isä.  Sinun valtasi ulottuu elämään ja kuolemaan.  Me ylistämme sinua siitä, että Poikasi Jeesus Kristus on kukistanut kuoleman kauhistavan mahdin.  Auta meitä kohtaamaan oma kuolemamme uskossa häneen.  Anna meille se armo, että elämässä ja kuolemassa saamme olla hänen omiaan.  Kuule meitä Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden.  Aamen.”

Nurmijärven Seurakuntaviesti 13.9.2011 Kirkonmäeltä

TULEVAISUUS JA TOIVO

(Tämä kirjoitus on vähän erilainen ja samalla vähän pidempi kuin printtiversiona oleva kirjoitus.  Kirjoituksessa viitattuihin artikkeleihin pääset tutustumaan myös Nurmijärven seurakunnan kotisivuilta löytyvässä Seurakuntaviestissä.)

Lokakuinen ilta vuonna 2007.  Klaukkalan kirkko.  Jälleen suuri joukko ihmisiä on kokoontunut kuulemaan evankelista Kalevi Lehtistä Missio TT:n – Missio Tulevaisuus ja Toivon, yhteen päätilaisuuksista.  Jo Nurmijärven seurakunnan ja yhteistyökumppaneiden yhteistä evankelioimismissiota valmistellessa Kalevi oli usein toistanut erästä tiettyä ajatusta.  Se ajatus oli: ”Jos ihmiset tietäisivät, kuinka hyvä Jeesus on, niin kukaan ei sanoisi Jeesukselle ei”.   Nyt missiossa Kalevi Pyhän Hengen antamalla viisaudella ja rakkaudella kertoo kaikille kirkkoon tulleille yksinkertaisesti ja elävästi, että Jeesuksen hyvyyden voi kohdata, ja siksi jokaisella on mahdollisuus sanoa Jeesukselle kyllä.

Tässä kädessäsi olevassa tuoreessa kotiseurakuntasi tervehdyksessä, Nurmijärven Seurakuntaviestissä, on toisaalla muistokirjoitus Kalevista.  Kalevin elämä ja työ päättyivät 17.7., mutta molemmat saavat silti jatkua! Kalevin elokuisessa kuolinilmoituksessa ovat koskettavat sanat: ”Koska Jeesus elää, sinäkin elät, ja kohtaamme jälleen.” Ja myös Kalevin työ jatkuu.  Lukuisat nuoren sukupolven evankelistat ovat Kalevin innoittamina kertomassa kaikkialla Suomessa ja myös maailmalla ristinvereen asti johtaneesta Jeesuksen rakkaudesta jokaista meitä syntistä kohtaan.

Monet muistot vuosien varrelta nousevat mieleen.  Vuonna 1987 Helsingin Olympiastadionilla olin nuorena teologian ylioppilaana kuuntelemassa Missio Helsingissä maailman tunnetuinta evankelistaa Billy Grahamia.  Kalevi oli silloin loistavana tulkkina Billyn vierellä.  Mission päätösiltana Billy antoi Kaleville tehtävän toimia Suomen evankelistana – tosin Kalevi ehti sitten evankelioimistyöhön myös esimerkiksi Venäjälle asti.

Mutta haikea tosiasia on, että Kalevi on nyt poissa tästä ajasta.  Ja haikeaa on, että myös Billy Graham on hänkin jo vanha mies.  Silti Billy katsoo tulevaisuuteen – voisi sanoa riemukkaalla tavalla – hän näkee niin kuin Kalevikin näki: työ eri puolilla Kristuksen kirkkoa jatkuu, vaikka evankelistat väistyvät kukin vuorollaan. 

Billy Grahamilta on vuosikaudet kysytty, kuka on hänen työnsä jatkaja.  Hän on vastannut ja vastaa yhä uudelleen, että ei se ja se, vaan he.  Billy on kouluttanut suurissa tilaisuuksissa yhteensä noin 30 000 uutta evankelistaa kertomaan ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta.   

Tuosta luvusta 30 000 tulee muuten mieleen jännittävä asia.  Nurmijärven seurakunnassa on noin 32 000 jäsentä, ja jos jokainen seurakuntalainen kertoo Jeesuksesta läheisilleen ja tuttavilleen, meillä on yhtä paljon evankelistoja kuin Billy on saanut rekrytoitua vuosien kuluessa!  

Päivää ennen Kalevin kaatumista juoksulenkillä, Lohjan Vivamossa Kansan Raamattuseuran toimintakeskuksessa ollessani satuin tapaamaan hänen vaimonsa Leenan.  Leenalta kuulin Kalevin olevan Saksassa.  Emme tietenkään voineet tietää, että kolmen päivän päästä Saksanmaasta oli Kalevilla jo lähtö kohti Taivaanmaata.

Taivasta Kalevi edelleen silti kaikille suosittelee.  Että jo täällä saamme elää Jumalan lapsina ja kerran päästä Taivaaseen kun Jeesuksen armon otamme vastaan elämässämme. 

Ehkä ihmettelet, miksi kirjoitan, että Kalevi yhä Taivasta kaikille meille suosittelee.  Sanon näin siksi, kun Kalevi tavallaan haluaa yhä lahjoittaa sinulle hyvää luettavaa Jeesuksen rakkaudesta.  Nurmijärven seurakunnalla on jäljellä Missio TT:ssä jaettuja Kalevin kirjoittamia Sinulle-kirjoja.  Olemme nyt jälleen laittaneet näitä kirjoja seurakunnan tiloihin.  Jos et ole vielä lukenut Sinulle-kirjaa, niin se kirja on nyt Sinulle! Hae rohkeasti omasi!

Ja kristityt eri puolilla ovat kertomassa Jeesuksen rakkaudesta siis yhä edelleen.  Pääkaupunkiseudulla onkin juuri alkamassa suuri kuukauden mittainen mediamissio Mahdollisuus muutokseen.  Eri medioiden välityksellä ilosanoman Jeesuksesta on tarkoitus tavoittaa pitkälti yli miljoona ihmistä.  Myös nurmijärveläisiä on vapaaehtoisena mukana tässä monien kristillisten tahojen yhdessä järjestämässä mediamissiossa – katso siitä erillistä juttua tässä lehdessä.  Ja jos mediamission innoittamana haluat tulla mukaan seurakuntamme elämään ja toimintaan, ota rohkeasti yhteyttä myös kehen vain meihin työntekijöihin.

Sinulla on muutoksen mahdollisuus.  Jos katsot vain eiliseen tai pelkäät huomista, muista aina, että seurakunnassa ja seurakunnan Herrassa on tänäänkin Tulevaisuus ja Toivo.

Nurmijärven Seurakuntaviesti 13.9.2011

RUKOUKSEN MAHDOLLISUUS ON KAIKILLE OLEMASSA

Nurmijärven seurakunnan kirkkoneuvosto päätti elokuun kokouksessaan, että pyydettäessä voidaan Nurmijärven seurakunnan kaikkia tiloja käyttää vapaamuotoiseen rukoukseen parisuhteensa rekisteröineiden kanssa ja heidän puolestaan.  Neuvoston yksimielinen päätös noudattaa kirkolliskokouksen päätöksen ja siihen liittyvän perustevaliokunnan mietinnön pohjalta piispainkokouksen antamaa pastoraalista (sielunhoidollista, paimenuuteen liittyvää) ohjetta.  Pastoraalinen ohje toteaa, että parisuhteensa rekisteröineiden kanssa ja heidän puolestaan voidaan rukoilla asianomaisten yhdessä sopimassa paikassa.  Paikkana voi olla näin ollen vaikkapa rekisteröidyssä parisuhteessa olevien koti, mutta heidän niin toivoessaan rukous voi olla nyt siis myös esimerkiksi jossakin Nurmijärven seurakunnan kirkoista.

Kirkkoneuvostossa totesimme, että neuvoston päätös noudattaa tarkoin piispainkokouksen ohjetta ja näin ollen kyseessä ei ole rukous rekisteröidyn parisuhteen puolesta, eikä kirkollinen toimitus.  Niin ikään kyseessä ei ole rekisteröidyn parisuhteen siunaaminen, koska kirkolliskokouksen päätös ja piispainkokouksen ohje koskevat nimenomaan rukousta.

Painotin neuvoston kokouksessa myös sitä, että jos rukousta parisuhteensa rekisteröineiden kanssa ja heidän puolestaan tullaan seurakunnassamme pyytämään, tähän rukoukseen tulevan työntekijän tulee olla vapaaehtoinen.  Toisin sanoen tässä asiassa, joka jakaa käsityksiä kirkossamme, tulee olla kaikilla omantunnonvapaus.

Alun perin alkuvuodesta kirkkoherrana siis olen todennut, että mahdollisesti seurakunnan tiloihin pyydettävät rukoukset parisuhteensa rekisteröineiden kanssa ja heidän puolestaan olisivat esimerkiksi kappeleissamme, eikä kirkoissamme.  Tähän oli syynä edellä mainitun piispainkokouksen ohjeen ja oman hiippakuntamme piispan painotus siitä, että esillä olevaa rukousta ei saa käsittää kirkolliseksi toimitukseksi.  Katsoin silloin myös piispainkokouksen ohjeeseen sisältyneen kirkkoherran tämän mainitun ohjeen noudattamista koskevan valvontavelvollisuuden pohjalta, että väärinkäsitysten välttämiseksi selkeintä on, että kirkkoja ei käytettäisi tässä yhteydessä.  Nyt neuvostossa sovimme, että kirkkoherrana ohjeistaessani työntekijämme vielä entistäkin tarkemmin, myös kirkkotiloissa voimme välttää väärät käsitykset siitä, että kyseessä olisi kirkollinen toimitus.

Esillä olevassa rukousasiassa kirkkoneuvoston päätös yhdistää onnistuneesti kirkkomme virallisen linjan ja tähän linjaukseen sisältyvän mahdollisuuden tarvittaessa palvella rakastavasti myös homoseksuaalisia lähimmäisiämme rukouksessa parisuhteensa rekisteröineiden kanssa ja heidän puolestaan seurakunnan eri tiloissa.  Vaan muistammehan kaikki jälleen, että aivan jokaista tahtoo seurakunta rohkaista tulla rukoilemaan kirkkoihinkin, sillä rukousta me kaikki välttämättä tarvitsemme.

 Ari Tuhkanen

kirkkoherra, kirkkoneuvoston puheenjohtaja

                  RÖYKKÄ, KLAUKKALA, KARHUNKORPI, HERUNEN...

Jeesus sanoi:
    »Kohta te kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua ’Lääkäri, paranna itsesi!’ ja sanotte: ’Tee täälläkin, omassa kaupungissasi, kaikkea sitä, mitä sinun kerrotaan tehneen Kapernaumissa.’» Ja hän jatkoi: »Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Uskokaa minua: Israelissa oli monta leskeä Elian aikana, silloin kun taivas ei antanut vettä kolmeen ja puoleen vuoteen ja koko maahan tuli kova nälänhätä. Silti Eliaa ei lähetetty heidän luokseen, vaan Sidonin maahan, Sarpatissa asuvan leskivaimon luo. Samoin Israelissa oli monta spitaalista profeetta Elisan aikana, mutta yhtäkään heistä ei puhdistettu, ainoastaan Naaman, joka oli syyrialainen.»
    Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogassa, joutuivat raivon valtaan. He ryntäsivät paikaltaan, ajoivat Jeesuksen ulos kaupungista ja veivät hänet jyrkänteelle syöstäkseen hänet sieltä alas; kaupunki näet oli rakennettu vuorelle. Mutta Jeesus kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa.  (Luuk. 4: 23-30)

Miksi paras ei kelpaa?  Monelle meistä Jeesus on sillä lailla tylsän tuttu, että emme huomaa Hänen olevan Kuningas.  Elämme niin vahvasti kristillisen kulttuurin keskellä, että olemme usein turtuneet koko asialle.  Emme aina oivalla Jeesuksen olevan enemmän kuin kovan luokan juttu.  Siksi Jeesuksessa meille tarjolla oleva armo ja rakkaus, kultaakin kalliimmat asiat, jäävät usein elämän monenlaisen katinkullan kiillon alle unohduksiin.

Jeesus on kuitenkin tullut myös Nurmijärvelle - ei seinäkoristeeksi - vaan kysymään saako muuttaa elämäsi?  Suorittamisesta armon varassa kulkemiseksi.

Miten vastaat?  Onko vastauksesi viileä "ei nyt sentään" tai suorastaan kova torjunta ja armoton Jeesuksen elämästäsi poistyöntäminen? Tuosta evankeliumissa luit Nasaretissa tapahtuneen tuollaisen äärimmäisen jyrkän torjumisen.

Mutta torjunta on kuitenkin aina torjunta.  Jeesuksen kanssa emme voi olla neutraaleja.  Ei on ei ja kyllä on kyllä, välimuotoja ei valitettavasti ole.  Mutta lopulta, miksi pitäisi olla?  Voisin toki minäkin tässä pehmoilla ja lässyttää, että kulttuuri-Jeesus takanreunalla riittää.  Mutta kun ei riitä.  Vain kyllä on kyllin.

Kyllä kannattaa.  Kyllä Jeesukselle on kyllä elämälle. Ja se kyllä on myös kyllä ikuiselle elämälle Taivaan kodissa.  Ristiinnaulittu syntiemme sovittaja ja ylösnoussut Vapahtajamme Herra Jeesus kuuntelee sinua juuri nyt tarkalla korvalla toivoen palavasti kyllä-sanaasi.  Niin paljon Jumala sinua rakastaa, että suorastaan janoaa kuulla sinulta tuon elämäsi tärkeimmän sanan.  Kasteessa sait jo pelastuksen lahjan, mutta haluathan saada lahjan myös käyttöösi?  

Nasaretissa Jeesusta ei otettu vastaan, päinvastoin häntä kohdeltiin kaltoin.  Voisiko nyt Rajamäessä ja Nukarilla ja Lepsämässä ja Kirkonkylässä, kaikkialla Nurmijärvellä olla päinvastoin kuin oli Nasaretissa?  Eli että sinäkin sanoisit kyllä Jeesukselle?  Annatko Pyhän Hengen vakuuttaa sinulle, että Jeesus voi tulla sinunkin sydämesi Herraksi?

Älä ole armoton, voit valita armon!

Nurmijärven Uutiset 17.7.2011 Sana Sunnuntaiksi

ARMOA!

Usein kuulee sanottavan, että Jumala on armoton.  Kansanperinteen mukaan Jaakko heittää kohta taas kylmän kiven järveen. Kansan suussa kulkee myös sanonta Jumalasta, joka on valmiina viskomaan meitä kuumilla kivillä.  Mutta miten Jumala oikeasti tahtoo meidän syntisten ihmisten kanssa toimia?  Sunnuntaimme evankeliumi kertoo meille Jumalasta enemmän kuin tuhat ”kuumakivi kädessä”  -juttua.

”Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä.
    Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: "Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?" He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä.
    Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: "Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven." Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: "Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?" "Ei, herra", nainen vastasi. Jeesus sanoi: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä."  (Joh. 8: 2-11)

Synnyinkotikunnassani Liedossa on kirkon alttaritauluna Eero Järnefeltin Jeesus ja syntinen nainen.  Lapsuuteni ja nuoruuteni vuosien jumalanpalveluksista tuo maalaus on piirtynyt voimakkaasti mieleeni.  Mutta ei eniten taideteoksena, vaan juuri armon julistuksena!  Ja todella, syntisille naisille ja syntisille miehille, kilvoittelijoille ja julkisyntisille, suurrikollisille ja suhteellisen kunnollisille, kaikille Jeesus julistaa armon sanomaa tänäkin päivänä.  Ja jokainen me tätä armoa kipeästi tarvitsemmekin. 

Ja armoa saamme kun vain pyydämme!  Näin me sitten myös,  syntisinä ja vajavaisina siis itse kukin, saamme osoittaa armahtavaa mieltä myös toisiamme kohtaan.

Jumalalla yksin olisi oikeus heittää meitä kivellä.  Hän ottaa syliin.  Kelpaako tämä tarjous sinulle?

Nurmijärven Uutiset 5.6.2011 Sana Sunnuntaiksi

ODOTA!

Odota!  Mutta mitä?

Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon!  Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elämän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.” Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan.  Vielä Henki ei ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu.  (Joh. 7: 37-39)

Siinä se vastaus toki jo pyhässä evankeliumissa tuli.  Tämä nyt elämämme sunnuntai on aiheeltaan Pyhän Hengen odotus.  Onhan ensi sunnuntai yksi kirkkovuoden suurimmista juhlapyhistä, helluntai.  Helluntai, joka on Pyhän Hengen juhla ja kristillisen seurakunnan syntymäpäiväjuhla.  Pyhän Hengen vuodattamisesta ja sitä kautta seurakunnan synnystä voitkin lukea jo vaikka nyt viikkoa ennen helluntaita huikean kuvauksen Apostolien tekojen toisesta luvusta.

Pyhän Hengen merkitys on meille korvaamaton.   Pyhän Hengen, Hänen, jonka Isä ja Poika ovat siis jo lähettäneet Taivaasta myös sinua varten.   Ja jo kasteessa olet saanut Pyhän Hengen.  Pyhän Hengen, joka on uskon synnyttäjä ja ylläpitäjä.  

Mutta silti, onko Pyhä Henki sinulle elävää todellisuutta tänään?

Odotatko, että Pyhä Henki kirkastaa sinulle tänäänkin Kristuksen merkityksen syntiesi anteeksiantajana ja ylösnousseena Vapahtajanasi?  Vai onko Pyhästä Hengestä tullut sinulle vuosien saatossa väljähtynyt ja etäinen?  Tai onko Pyhä Henki sinulle ollutkin peräti ihan hepreaa?

Pyhä Henki haluaisi kovasti olla läheinen ja tuttu persoona sinulle.  Että Hän voisi tehdä sinulle myös Jeesuksen tutuksi.

Pyhää Henkeä voit rukoilla.  Että Hän selvittää sydämellesi kuinka valtavasta ja ihanasta asiasta on kyse kun on kyse Kristukseen turvaamisesta.  Kannustan sinua, laita rohkeasti kätesi ristiin ja rukoile, että Pyhä Henki johdattaa sinut löytämään Jeesuksen Vapahtajanasi. 

Kerro sitten minullekin, kun olet antanut Vapahtajan löytää itsesi.

Nurmijärven seurakunnan Tasekirja ja Toimintakertomus 2010

Hyväksytty kirkkovaltuustossa 1.6.2011

KIRKKOHERRAN YLEISKATSAUS

Harva tulee ajatelleeksi kuinka paljon hyvää seurakunta saa aikaan kotipaikkakunnallaan.  Nurmijärven seurakunnan työ on jatkunut ilahduttavan laaja-alaisena tavoitteena palvella jokaista nurmijärveläistä.  Niin suurissa kuin pienissä kylissä ja yhtä lailla haja-asutusalueella.  Tämä kaikki on toteutunut onnistuneella strategian, seurakuntatyön suunnittelun, jalkauttamisella ihmisten elämän todellisuuteen arjessa ja juhlassa.  Kirkko ja usko kuuluvat luontevasti koko elämään.

Toiminta ei ole mahdollista ilman motivoituneita ja ammattitaitoisia työntekijöitä.  Työntekijät eivät kuitenkaan yksin tee työtä.  Luottamushenkilöt eivät ole seurakunnalle vaan kirkkolainsäädännön velvoite, vaan seurakunnan toiminnan peruspilareita.  Myös saamme olla erityisen iloisia vapaaehtoistemme suuresta ja yhä kasvavasta määrästä.  Koko evankelis-luterilainen kirkkomme painottaa vapaaehtoistoiminnan merkityksen arvoa ja vapaaehtoisten osuuden jatkuvasti kasvavaa tärkeyttä.  Seurakuntamme talous on onneksi edelleen hyvä ja toki toimimme pitkäjänteisellä suunnittelulla talouden mahdollisimman hyvänä pysymiseenkin.  Kuitenkin skenaariot, tulevaisuusarviot koko kirkkomme taloudesta asettavat meidät vakavan paikan eteen, mutta toisaalta tämä kaikki avaa myös uusia mahdollisuuksia antaa aidosti yhä lisää mahdollisuuksia seurakuntalaisillemme vapaaehtoiseen vastuunkantoon.

Pitkään Nurmijärvelle odotettu perheasian neuvottelukeskus aloitti toimintansa.  Keskus on yhteinen Nurmijärven kunnan kanssa, mutta kyllä sen verran on syytä kissan häntää nostaa, että seurakunta antaa neuvottelukeskukseen selvästi suurimman resurssin.  Keskusta varten seurakunta nimittäin perusti neuvottelukeskuksen molemmat virat.  Toiminta on vuoden mittaan päässyt täyteen vauhtiin ja palvelee monia paikkakuntalaisia eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä.   Edelleen on toki yhteistyösopimusten pohjalta nurmijärveläisten mahdollista hakeutua muiden paikkakuntien perheasiain neuvottelukeskuksiin niin kuin samoin muilta paikkakunnilta voidaan tulla Nurmijärven kirkonkylässä sijaitsevaan neuvottelukeskukseemme.

Toinen varsin merkittävä asia kaiken seurakunnan monipuolisen perustyön ohella ja tukena on ollut Sääksin peruskorjatun ja laajennetun leiri- ja kurssikeskuksen käyttöönotto.  Leirikappelin vihkiminen ja Sääksin käyttöönottojuhla olivat syyskuussa.  Toki jo kesällä Sääksi oli ollut jälleen täydessä käytössä.

Myös seurakuntamme uusin kuoro kannattaa mainita.  Klaukkalan kirkon kuoro aloitti toimintansa vuoden alussa.

Seurakuntamme pitkäaikainen kirkkoherra, lääninrovasti Jukka Iso-Herttua jäi eläkkeelle toukokuun alussa.  Kaikkiaan Nurmijärven seurakuntaa noin 30 vuotta palvellutta paimenta ja johtajaa oli eläkkeellelähtöjuhlassa huhtikuussa vaarin tehtäviin saattelemassa suuri joukko kiitollisia työntekijöitä ja seurakuntalaisia.  Olen kiitollinen kun Jukan jälkeen sain siunausten saattelemana aloittaa  palvelukseni kirkkoherrana tässä tutussa ja rakkaassa seurakunnassa.

Kirkon jouduttua syksyllä valtavaan mediapyöritykseen TV:n homoillan jälkeen Nurmijärvenkin seurakunnasta erosi noin viikon aikana kolmisensataa ihmistä.  Tutkimusten mukaan kirkon suhtautuminen seksuaalisiin vähemmistöihin oli kuitenkin monelle vain laukaisevana tekijänä erota kirkosta.  Usea eronneista sanoi eron syyksi rehellisesti vain halun olla maksamatta kirkollisveroa yhteisölle, jolta ei koe saavansa paljoakaan.   Kuitenkin Nurmijärvenkin seurakunta sai myös runsaasti myönteistä julkisuutta kun paikalliset tiedotusvälineet antoivat paljon tilaa nimenomaan seurakuntamme edellä mainitsemallani laaja-alaiselle hyvälle toiminnalle kaikkien nurmijärveläisten parhaaksi.  Myös valtakunnan laajalevikkisin sanomalehti antoi erikseen tilaa Nurmijärven seurakunnan toiminnan esittelylle.  Kaikkiaan syksyn tapahtumat toivat kirkolle ja seurakunnille paljon uusia haasteita, mutta samalla mahdollisuuksia.  Vähäisin niistä mahdollisuuksista ei ole se, että vaikka kirkossa on erilaisia näkemyksiä suhteessa seksuaalisiin vähemmistöihin, niin selvää on, että Jumala johdattaa meitä rakastamaan jokaista lähimmäistämme.

Seurakunnan jäsenmäärä oli vuoden lopussa 31 875.  Tämä tarkoittaa, että kunnan väestömäärän ennakkotietojen mukaisesti kirkkoon kuuluvien osuus Nurmijärvellä olisi laskenut aavistuksen alle 80 prosentin.  Toisaalta voi ajatella niinkin, että yhä neljä viidestä nurmijärveläisestä kuuluu kirkkoon.  Jäsenyyden vahvistaminen on kuitenkin seurakuntamme keskeisiä painopisteitä jatkuvasti.  Kirkolla on paljon tarjottavaa.  Samalla sen tosiasian tietoisuuden vahvistaminen, että kun joku eroaa kirkosta, ei hän eroa vain jostakin valtavasta noin 4,2 miljoonan jäsenen yhteisöstä, vaan kotiseurakunnastaan.   Joka tapauksessa on tärkeää muistaa, että kirkko ja seurakunnat eivät ole millään tappiomielialalla liikkeellä, vaan me katsomme eteenpäin tulevaisuuteen, joka on siis täynnä mahdollisuuksia.  Meillä on nykyaikaiset menetelmät verkkoviestinnästä alkaen, mutta meillä on samalla myös taito ja halu ihmisläheisyyteen sekä maailman paras sanoma, Evankeliumi.

Seurakunnan uutta hallintorakennetta on eletty todeksi jo muutama vuosi.  Uuteen hallintorakenteeseen liittyvät mm. kirkkopiirit tuomassa seurakuntaa lähelle kaikkia.  Hallintorakenne on toki aikanaan sovitun mukaisesti jatkuvasti arvioitavana ja tarpeen mukaan kehitettävänä.  Myös strategiatyötä on siis edelleen työstetty ja työstetään siten, että jokainen työntekijä, luottamushenkilö ja vapaaehtoinen näkisi oman tärkeän tehtävänsä palvella seurakuntalaisia ja kaikkia paikkakuntalaisia sekä Jumalaa palvelemalla Nurmijärven seurakuntaa.  Samalla tämä tarkoittaa myös yhä tiivistyvää yhteistyötä luottamushenkilöiden, työntekijöiden ja vapaaehtoisten kuin myös seurakunnan eri yhteistyötahojen kanssa.  Näin kaiken kaikkiaan edistämme seurakunnan perustehtävän, julistuksen ja monipuolisen palvelun, toteutumista.

Kuluneena vuonna on aloitettu seurakuntatoimiston määrätietoinen kehittäminen.  Ajatuksena on, että seurakuntalaiset saavat hyvää palvelua mahdollisimman vähällä vaivalla.  Vähitellen esimerkiksi kirkkoherranviraston ja taloustoimiston toiminnot tulevat olemaan aivan uudella tasolla yhteistoiminnan suhteen.

Kirkko elää voimakasta murrosta esimerkiksi henkilöstö- ja taloushallinnon sekä jäsenrekisteriuudistuksen myötä.  Myös ICT, tietojenkäsittely ja tietoliikenne, ja niiden seurakunnasta irralleen ulkoistetut palvelut ovat suuria haasteita.  Ne työllistävät runsaasti henkilöstöämme, mutta olemme ottaneet myös nämä haasteet vastaan ja tahdomme kääntää nekin mahdollisuuksiksi.  Olemme aktiivisesti myös lähteneet koulutuksen kautta hankkimaan valmiuksia kirkon HAVA-hankkeeseen (henkilökohtainen harkinnanvarainen palkanosa) liittyen.  Tähän koulutukseen olemme liittäneet myös esimiestemme jatkokoulutuksen ja sitä kautta koko työyhteisömme kehittämisen.

Syystalvella olivat seurakuntavaalit.  Uudessa kirkkovaltuustomme on nyt paljon kokemusta pitkäaikaisten valtuutettujen kautta että uusia ideoita ilahduttavan usean nuoren valtuutetun myötä.  Lämpimästi vielä kiitän kaikkia vaaleissa äänestäneitä ja vaalin toimittamisesta eri tavoin vastanneita ihmisiä.  Äänestysprosentti oli ilahduttavan korkea, 16 %.

Sydämellinen kiitos jokaiselle seurakuntaamme tavalla tai toiselle kuluneena vuonna palvelleelle.  Kiitos myös sinulle, joka olet ollut osallisena seurakuntamme palveluista.  Sinua varten me olemme.

Ja että muistamme mikä on perustus, jonka varassa kuljemme myös vuotta 2011 ja kohti tulevaisuutta ja toivoa, vielä tähän apostoli Paavalin sana: ”Perustus on jo laskettu ja se on Jeesus Kristus.  Muuta perustusta ei kukaan voi laskea.”  (1. Kor. 3: 11)

Tämä Kristus sinua siunatkoon!

Uudenmaan Ev.Lut. Kansanlähetyksen Ystäväkirje toukokuu 2011 Pääkirjoitus / Seurakunnan tervehdys

JÄRKÄHTÄMÄTÖN JUMALA

Maailma kuohuu ja kuohuntaa on myös Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa.  Kuitenkin Jumala kutsuu meitä yhä edelleen elämään todeksi Jumalan lasten turvallisen osan.  Aina on voimassa profeetta Jeremian meille Herran Hengessä julistama sanoma.  Jumala sanoo: ”…Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.”  (Jer. 29: 11)

On tärkeää, että keskustelua käydään yhteiskunnassa ja kirkossa.  Ja että yhteiskunnassa käydään keskustelua kirkosta – onhan kirkkomme edelleen hyvin merkittävä osa suomalaista yhteiskuntaa.  Emme kuitenkaan ole vain osa yhteiskuntaa.  Olemme jotakin ainutlaatuista tässä maailmassa kun kuulumme Kristuksen maailmanlaajaan kirkkoon.   Kristuksen kirkon jäseninä meidän tehtävämme onkin muistuttaa koko ajan kirkon perussanomasta.  Siitä sanomasta, jota ei muu yhteiskunta tuo esille.  Pelastussanomasta.  Tämä asia on varsinkin nyt erityisen tärkeä kun kirkon perusviesti, evankeliumi, on jäänyt kaiken mediakohun alle pimentoon.  Yhä meidän tulee valvoa yössä ja saarnata ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Herraa Jeesusta Kristusta.  Miksi?  Tiedät vastauksen.  Koska vain Jeesuksessa on meille syntisille syntien anteeksianto ja rauha taivaallisen Isämme kanssa.  Veljemme Pietari sanoi tämän asian näin: ”Herra, kenen luo me menisimme?  Sinulla on ikuisen elämän sanat.”  (Joh. 6: 68)

Me tiedämme kuitenkin myös sen, että kuka on saanut jo tulla Jeesuksen luo, hänet tämä Vapahtajamme siis lähettää maailmaan, kauas tai lähelle, kertomaan evankeliumin riemuviestiä meitä kaikkia ihmisiä rakastavasta Jumalasta.  Tämän Jeesuksen meille antaman viestin viennin me saamme tehdä sanoin -  ja palvelevin teoin.  Kun kohtaamme meille ehkä vaikeatkin lähimmäisemme rakkaudellisesti aivan arjessakin, niin evankeliumin on helpompi tavoittaa korvien lisäksi myös hänen sydämensä.  Näin uskon.  Pyydetään kaikki, että Jumalan Pyhä Henki meidänkin todistuksemme kautta yhä uusia sydämiä Kristukselle avaa!

Koulussa joskus kauan sitten opettaja sanoi, että tekstissä ei saa suoraan viitata otsikkoon.  Mutta kun kouluvuosistani on niin pitkä aika, niin annettakoon minulle anteeksi, että viittaan nyt suoraan otsikkoon.  Nimittäin haluan jakaa kanssasi, mistä sain ajatuksen sanoista Järkähtämätön Jumala. Sain sen toki siitä pyhän Raamatun kohdasta, jonka arvelen olevan tuttu myös sinulle varsinkin ennen usein jumalanpalveluksissa esillä olleena Jumalan sanana: ”Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi. (Jes. 54: 10)

Me Jumalan lapset kohtaamme tietysti mekin monia vastoinkäymisiä matkallamme.  Vaan perustus kestää.  Jeesus-tiellä on kestävänä tiemme pohjana, ja suorastaan tienämme, itse Herra Jeesus.  ”Minä olen tie, totuus ja elämä…” (Joh. 14: 6a), sanoo Jeesus.  Jeesus on ikuinen elämämme.  Vain Hän.  Siksi rakkaudessaan Jeesus sanoo suoraan, että kenenkään ei pidä yrittää Taivaaseen muuta tietä kuin Jumalan armon tietä.  Muistat miten nuo tutut äsken kirjoittamani Jeesuksen sanat jatkuvat: ”…Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.”  (Joh. 14: 6b) Mutta Jeesuksen kautta siis pääsemme perille asti!  Siitä olkoon ylistys Vapahtajallemme!

Seurakunnan puolesta toivotan sinut sydämellisesti Uudenmaan Kansanlähetyksen ja Nurmijärven seurakunnan helluntaijuhlille Rajamäkeen.  Helluntain Henki antakoon sydämeesi ilon, rohkeuden ja kiitosmielen.  Jumala rakastaa järkähtämättömästi jokaista.  Tervetuloa!  Siunausta!

Ajatuksia ristin ja ylösnousemuksen pääsiäisestä 20.4.2011

                    EI HÄN OLE TÄÄLLÄ – HÄN ON TÄÄLLÄ!

Kun sapatti oli ohi, Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome ostivat tuoksuöljyä mennäkseen voitelemaan Jeesuksen.  Sapatin jälkeisenä päivänä ani varhain, kohta auringon noustua he lähtivät haudalle. Matkalla he puhuivat keskenään: "Kuka auttaisi meitä ja vierittäisi kiven hautakammion ovelta?" Mutta tultuaan paikalle he huomasivat, että kivi oli vieritetty pois; se oli hyvin suuri kivi.

Sisälle hautaan mentyään he näkivät oikealla puolella istumassa nuorukaisen, jolla oli yllään valkoiset vaatteet. He säikähtivät. Mutta nuorukainen sanoi: "Älkää pelästykö. Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä. Tuossa on paikka, johon hänet pantiin. Menkää nyt sanomaan hänen opetuslapsilleen, myös Pietarille: 'Hän menee teidän edellänne Galileaan. Siellä te näette hänet, niin kuin hän itse teille sanoi.'"

Ulos tultuaan naiset pakenivat haudalta järkytyksestä vapisten. He eivät kertoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät. (Mark. 16: 1-8)

Kuljemme Herraltamme anteeksi pyytäen ja Herran armoa kiittäen kohti pitkäperjantaita katsomaan syntiemme sovittajaa ristillä.  Ja kun tuo Jeesuksen mittaamattoman kallis uhri on annettu jo lähes 2000 vuotta sitten, saamme me nyt ennen pääsiäistäkin samalla iloita siitä, että meillä on ylösnoussut Vapahtaja.

Ristiinnaulittu ja ylösnoussut Herra Jeesus Kristus on valmiina kulkemaan kanssasi juuri nyt.  Siksi meidän ei tarvitse enää pelätä mitään.  Tyhjän haudan luona vielä Mariat ja Salome olivat järkyttyneitä ihmeellisestä kokemuksestaan, mutta kauhu on jo vaihtunut riemuksi.  Jeesus on ylösnoussut! Me tiedämme sen.  Me uskomme sen. 

”…ei hän ole täällä”, sanoi enkeli.  Hauta ei voinut Jeesusta pitää. Siksi saamme iloita siitä, että Jeesus on nytkin kanssamme myös täällä Nurmijärvellä.  Ajattele, sinunkin kanssasi.

Jeesus voitti synnin, kuoleman ja Saatanan vallan.  Hänessä on meille ylösnousemus ja ikuinen elämä! Ajattele, sinullekin!

Kristus on ylösnoussut!

Nurmijärven Seurakuntaviesti 12.4.2011 Kirkonmäeltä

AINA AJANKOHTAINEN KIRKKO

Tiedätkö, mitkä ovat kinkerit?  Seurakunnat edistivät aikanaan kinkereillä mm. lukutaidon oppimista ennen kuin 1860-luvulta lähtien kansakoululaitos alkoi ottaa asian vastuulleen.  Kinkereitä onkin kutsuttu myös lukusiksi ja lukukinkereiksi.  Edelleen toki myös Nurmijärven seurakunnassa kinkeritoiminta jatkuu, vaikka  enää ei siis kuulustella lukutaitoa.  Silti yhä on tärkeää kokoontua yhteen kohtaamaan toisiamme kinkereilläkin. Ja kokoontua edelleen myös kristillisen sanoman julistuksen ja muiden ajankohtaisten asioiden äärelle.

Mutta jos kinkerit eivät ole sinun juttusi, kotiseurakunnallasi on tarjota sinulle paljon muutakin.  Kinkerienkin aihe on tänä vuonna ”Aina ajankohtainen kirkko”, ja ajan hermolla on myös Nurmijärven seurakunta koko ajan hyvin monin tavoin.  Hyvä esimerkki tästä on myös juuri tämä kädessäsi oleva Nurmijärven Seurakuntaviesti.  Siis jo 100. tämänmuotoinen Seurakuntaviesti, mutta silti koko ajan uudistuva ja tuoreita seurakunnan terveisiä välittävä lehti.

Ja kun yhä uudet ihmiset ovat löytäneet tiensä internetin maailmaan, niin netissäkin kirkko on kanssasi.  Voit löytää kirkon niin Suomi24-sivuilta kuin muualtakin sosiaalisesta mediasta.  Monet seurakuntamme työntekijät on jo koulutettu myös verkossa tapahtuvaan hengelliseen työhön. Nurmijärven seurakunnalla on myös omat Facebook-sivut ja myös seurakuntamme nuorisotyöllä on omat Fb-sivut.  Unohtamatta tietenkään Nurmijärven seurakunnan kotisivuja.  Käypä katsomassa jotakin mainituista tai surffaa vaikka kaikissa noissa edellä luettelemissani kohteissa.

Tietysti tähtäämme kuitenkin koko ajan myös ihan kasvoista kasvoihin kohtaamiseen.  Messuissa, leireillä, toimintapiireissä, retkillä, tapahtumissa.  Perheneuvonnassa, diakoniatyössä, pyhäkouluissa, päiväkerhoissa, saunailloissa, Taaborin ulkoilmakirkossa, iltapäiväkerhoissa, kastejuhlissa, häissä ja hautajaisissa, monipuolisen vapaaehtoistyön parissa, sielunhoitokeskusteluissa, rippikouluissa.   Luetteloa voisi jatkaa pitkään.  Kirkko on ajankohtainen kun se palvelee niin monella tavalla.

Mutta miksi ihan perimmiltään ajateltuna kirkko on aina ajankohtainen?  Eli kun kirkko on niin vanha, niin miten sen sanoma voi olla niin uusi?  No, tuossahan se itse asiassa tuli jo sanottua – kirkon sanoma on aina suuren luokan uutinen: Jumala rakastaa syntistä ihmistä!  Aina ajankohtaista on se, että kirkon Herra on väsymättä meitä rakastava Jeesus.  Raamattu sanoo sen näin Kirjeessä heprealaisille: ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti.”  (Hepr. 13: 8)

Ei siis haittaa, jos et tiedä, että Fb on internetissä toimiva yhteisö, johon kuuluu valtava määrä ihmisiä.  Jeesus ei tarvitse nettiä ollakseen kanssasi tänäänkin Vapahtajanasi ja myös arjen rohkaisijana.  Toisaalta, jos olet niin tottunut netin virtuaalimaailmoihin, ettet malta lähteä kirkkoon…  Muista, että nettiinkin on perustettu virtuaalisia kirkkorakennuksia, joihin voit mennä rukoilemaan Jeesusta.  Jeesus on jo ikuisuuden vanha, mutta silti nytkin jaksaa olla meidän kanssamme kaikkialla. 

Ajankohtaista tämän lehden ilmestyessä on myös ihana koittava kevät ja sen myötä meille jälleen saapuva ristin ja ylösnousemuksen pääsiäinen.  Tervetuloa Ylös Vaskolle –tapahtumiin ja  tervetuloa jumalanpalveluksiin, joissa kuulet niissäkin, että armo on aina ajankohtaista.

Iloa ja siunausta!

Nurmijärven Uutiset 13.3.2011 Sana Sunnuntaiksi

13.3. – AIKA KATSOA TAAKSE  JA  ETEEN

Tänään on talvisodan päättymisen muistopäivä.  71 vuotta sitten kansamme oli käynyt läpi ankarat 105 päivää.  Jumalan johdattamina kuitenkin sotiemme ajan miehet ja naiset olivat pelastaneet Isänmaamme itsenäisyyden ja vapauden.  Hinta oli toki suuri, ja siksi noista uhrauksista olemme aina kiitollisia sankarivainajillemme ja heidän omaisilleen niin kuin kaikille sotiemme vuosien ihmisille.   

Päivämäärä 13.3. sattuu tänä vuonna myös ensimmäiseen paaston ajan sunnuntaihin.  Jotakin taisteluista kertoo myös se pyhä evankeliumi, jossa kohtaamme Jeesuksen ja Pietarin.

Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista.

Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: "Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!” Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: "Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!"   (Matt. 16: 21-23)

Pietari ei ymmärtänyt, että Jumalan rakkaus vei Jeesusta sille tielle, jonka me nyt tiedämme johtaneen Ristin ja Ylösnousemuksen pääsiäiseen.  Siksi Pietari sai kuulla kovia sanoja Herralta.  Näin samalla avautuu eteemme kuva Jumalasta, joka ei ole mikään hempeä kiiltokuva, vaan niin valtavasti meitä rakastava Jeesus, että mikään ei saanut estää hänen tietään ristille syntiemme sovittajaksi.  Jeesuksen olikin siksi oikeasti taisteltava eteenpäin, ettei kukaan voinut estää häntä täyttämästä tehtäväänsä meidän Vapahtajanamme.

Tule seuraamaan paaston aikana Jeesuksen matkaa kohti Golgataa ja kohti ylösnousemuksen voittoa.  Näethän, että Jeesus tahtoo myös matkata sydämeesi?

Nurmijärven Uutiset 30.1.2011 Sana Sunnuntaiksi

JUMALAN POJAN SEURASSA

Koska olet viimeksi ollut Galilean merellä?  Eli Kinneretin järvellä?  Jälleen Raamattu tarjoaa meille matkan sinne. 

Heti sen jälkeen Jeesus käski opetuslasten nousta veneeseen ja mennä vastarannalle edeltäkäsin, sillä aikaa kun hän lähettäisi väen pois. Kun ihmiset olivat lähteneet, hän nousi vuorelle rukoillakseen yksinäisyydessä. Illan tultua hän oli siellä yksin. Vene oli jo hyvän matkan päässä rannasta ja ponnisteli aallokossa vastatuuleen.

Neljännen yövartion aikaan Jeesus tuli opetuslapsia kohti kävellen vettä pitkin.  Kun he näkivät hänen kävelevän järven aalloilla, he säikähtivät ja huusivat pelosta, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: "Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö."  Silloin Pietari sanoi hänelle: "Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin."  "Tule!" sanoi Jeesus. Pietari astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luo.  Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. "Herra, pelasta minut!" hän huusi. Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: "Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?"

Kun he olivat nousseet veneeseen, tuuli tyyntyi. Ja kaikki, jotka veneessä olivat, polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat: "Sinä olet todella Jumalan Poika." (Matt. 14: 22-33)

Sunnuntaimme aihe on Jeesus auttaa hädässä.  Ja juuri lukemasi pyhä evankeliumi todistaa tämän asian aivan käytännössä.  Toki meidän uskomme Jeesuksen apuun on yhtä vähäinen kuin Pietarillakin  (itsekin olen joskus kokeillut Kinneretin järvellä kävelyä ja molskahtanut toki saman tien), mutta onneksi emme olekaan oman uskomme varassa.  Saamme luottaa Jeesuksen apuun Pyhän Hengen antaman ja ylläpitämän uskon varassa. 

Ja ajattele, kuinka turvallista meidän on olla itse kukin omassa elämässämme Jeesuksen suojassa.  Niin voimallisen Jeesuksen, joka pystyy kävelemään vaikka vettä pitkin.  Viime kädessä on silti kyse vielä enemmästä kuin ihmeellisestä veden päällä kävelystä.  Olemme Jumalan Pojan seurassa!  Muista, että olemme siellä Galilean merellä veneessä ja Jeesus on kanssamme.  Ja muista, että Jeesus, Jumalan Poika, on yhtä lailla kanssamme kun palaamme Kinneretin järveltä ajatusmatkaltamme tänne Nurmijärvelle.

Jeesus auttaa hädässä.  Ajassa.  Ja kun kysyt, keneltä saat syntiesi sovituksen, Jeesus auttaa.  Ikuiseen elämään Taivaan kodissa asti.

Nurmijärven Seurakuntaviesti 26.1.2011 Kirkonmäeltä

AIVASTAEN UUTEEN VUOTEEN

Kukapa meistä ei aina välillä aivastaisi.  Ilman mitään flunssaakaan tuo pärskäys välillä pärähtää.  Refleksi toimii. 

On mielenkiintoista, miten äkkiä ajatellen joku yksinkertainen asia onkin tavattoman monimutkainen kokonaisuus.  Kuten aivastus.  Kyse on autonomisen hermostomme, siis hermojärjestelmämme tahdosta riippumattoman osan toiminnasta.  Tarkemmin sanottuna aivastamisessa toimii autonomisen hermoston parasympaattinen alue.  Voisi asiaa avata myös puhumalla parasympaattisten hermojen pre- ja postganglionaaristen neuronien synapsipäätteistä.  En kuitenkaan itsekään ymmärrä niistä juuri mitään, niin en kiusaa sinuakaan nyt enempää yksityiskohdilla.

Yhtä kaikki, autonomisen hermoston tarkoituksena on aivastettaessa avata vaikka pölyn ärsyttämää nenää.  Vaan itse aivastuksen toiminta on siis viime kädessä monimutkainen hermostollinen tapahtuma. 

Tunnetaanpa myös perinnöllinen fotogeeninen aivastusrefleksi.  Kyseessä on valosta johtuva aivastus.  Tietty valon aallonpituus ei aiheuta tätä refleksiä.  Ratkaisevaa on valon voimakkuuden vaihtelu.  Mielenkiintoista on myös, että hävittäjälentäjillä tehdyt kokeet osoittavat, että edes aurinkolasit eivät estä aivastelua.

Erityisen mielenkiintoista on, mitä silmillemme tapahtuu kun aivastamme.  Muistele viimeisintä aivastustasi.  Aivan oikein, silmäsi napsahtivat kiinni.  Aivastusrefleksin yhteydessä on mahdotonta pitää silmiä avoinna.

Siksi tässä vuoden alkuvaiheessa heitänkin silmiä avaavan kovan väitteen keskusteluun.  ”Aivastan – siksi uskon Jumalaan.”  Ihmettelet tuota outoa kommenttia.  Mutta ajattele.  Mikä on silmien sulkeutumisen tarkoitus aivastettaessa?

Aivastettaessa ulos pakenevan ilman keskimääräinen nopeus on 150 kilometriä tunnissa.  Suurin koetilanteessa mitattu nopeus on  167 km/h.  Jos tällaisissa nopeuksissa olisivat silmät auki, niin silmiin aivastettaessa kohdistuva paine vaurioittaisi silmää.  Joidenkin arvioiden mukaan silmästä voisi irrota jopa osia.

Jos kaikki olisi vain sattuman kauppaa, niin miksi ihmeessä ihmisellä siis olisi tällainen nerokas silmät aivastettaessa sulkeva ominaisuus?  Jos Jumala ei olisi tehnyt meitä, niin olisimme jo varhain aivastelleet silmämme pilalle ja pihalle.  Onneksemme siis mukana on ollut koko ajan Jumalan rakkaudellinen suunnittelu ja ohjaus.

Nurmijärven seurakunta kutsuu sinut tänäkin vuonna ihmettelemään luomistyön ihmeitä.  Ja tule mukaan rohkeasti toimintaamme.  Ja omista itsellesi, että Jeesus on sinunkin Vapahtajasi.  Siinä on se ihmeistä suurin.   Pyhä Henki antaa rohkeuden uskoa pelastuksen sinunkin oikeudeksesi.

Olen pahoillani, mutta nyt et enää koskaan aivastaessasi voi olla ajattelematta Jumalaa.  Mutta hyvähän se on näin.  Siunattua alkanutta vuotta Sinulle!

Nurmijärven Uutiset 19.12.2010 Sana Sunnuntaiksi

SAANKO ONNITELLA?         

Enää kuusi yötä jouluun!  Kuusi?  Eikö jouluaattoon ole enää viisi yötä tästä sunnuntaista?

Aatto on toki juhlista jaloin.  Tänään neljäntenä adventtisunnuntaina puhumme kuitenkin jo Jeesuksen syntymästä; "Herran syntymä on lähellä" on aiheena messuissa.  Ja joulu syntyi siis Jeesuksen syntyessä.  Ja Jeesuksen syntymäjuhla on erityisesti joulupäivä.  Siksi on vielä kuusi yötä jouluun.  Tai ehkä kuitenkin enää viisi ja puoli yötä.  Pyhä jouluyöhän se on Jeesuksen syntymäjuhla, tuo aika kun aatto muuttuu joulupäiväksi yön pimeydessä.  Kun siis aikanaan maailman pimeyteen jouluyönä syttyi Jeesuksessa täysi päivä.

Tämä kaikki on sinällään tuttua, mutta annetaan Raamatun itsensä kertoa, miten Jumala muutti yön päiväksi ensimmäisenä jouluna.  Evankelista Matteus (Matt. 1: 23) lainaa profeetta Jesajan julistusta sanoessaan näin:  "Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel - se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme."

Voit katsoa halutessasi myös kyseisen saman ajatuksen sisältävän Jesajan kirjan kohdankin: Jes. 7: 14.  Mutta mistä tarkkaan ottaen Jesaja Pyhän Hengen voimassa puhuu kertoessaan, että Jeesus tulee syntymään maailmaan?  Eli mitä Jesajan yli 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymää julistamat sanat oikein tarkoittivat? 

Neitsyt Marian kautta Jumala toteutti lupauksensa ja tuli jollakin hyvin koskettavalla tavalla tänne maailmaan meidän kanssamme.  Jumala, Jeesus Kristus, syntyi ihmiseksi.  Hän on Immanuel, "Jumala meidän kanssamme".  

Myös se nimi, jolla tunnemme Vapahtajamme parhaiten, on sekin kertomassa, että Jumala ei ole jättänyt meitä yksin.  Ei todellakaan.  Jumala on tullut kanssamme yöhön, että saamme matkata valossa pimeyden sijasta.  Että saamme jättää syntimme Jeesuksen ristin juurelle ja matkata kerran vielä Taivaan taloon ja valoon.  Nimittäin "Jeesus" on kreikkalainen muoto hepreankielisestä nimestä "Joosua".  Ja mitä tämä nimi Joosua merkitsee?  Se merkitsee "Herra pelastaa!" 

Jumala ei ole jäänyt rannalle huutelemaan meille hukkuville, että uikaa, uikaa, jos osaatte.  Jeesus tuli luoksemme merihätämme keskelle ja elämän pelastajaksi.  Siksi me saamme onnitella paitsi joulun päivänsankaria, niin jokainen itseämme.  Meille on syntynyt Vapahtaja.  Hän on kanssamme.  Hän pelastaa!

 Klaneetti Nurmijärven kotiseutulehti 2010

VIERAALLA MAALLA KAUKANA

Mikä rikkaus meillä onkaan karjalaisissa!

Siirrymme nyt 70 vuotta taaksepäin tästä kun tämä vuoden 2010 Klaneetti on juuri ilmestynyt.  Karjalaisilla oli alkukeväällä 1940 solmitun Moskovan raskaan rauhansopimuksen jälkeen edessään joulu evakossa.  Suuri määrä karjalaisia oli tosin joutunut viettämään jo vuoden 1939 joulunkin evakkona.  Osa karjalaisista sai sitten vielä palata jatkosodan aikana kotiinsa, mutta vuosi 1944 toi vielä uuden evakkotaipaleen.  Jumala oli silti kanssamme, ja näin itsenäisyytemme säilyi sotiemme ajan miesten ja naisten uhrausten ansiosta.  Niin monet karjalaiset kuitenkin menettivät talonsa ja tilansa.  Mutta lopulta, Karjalan heimon suurten menetysten myötä myös Nurmijärvi on saanut vuosikymmenten kuluessa monin tavoin siunausta karjalaistemme iloisuuden ja yritteliäisyyden kautta.

 Aikanaan kuitenkin ennakkoluuloja oli paljon.  Vaikka kyse oli maassamuutosta, niin kesti kauan ennen kuin kaikkialla karjalaisten ymmärrettiin olevan, ei riesa, vaan rikkaus.

Jälleen käydään keskustelua muuttoliikkeen tiimoilta.  Maahanmuuttoon liittyen.  Ja erityisesti pakolaisiin liittyen.

Maahanmuuttajista puhuessamme meidän on samalla hyvä muistaa se, että paljon suomalaisia on aikanaan muuttanut esimerkiksi Pohjois-Amerikkaan ja naapuriimme Ruotsiin.  Olemme olleet itse maasta muuttajina siis sitten eri puolilla maailmaa myös maahanmuuttajia.  Miten isovanhempamme ja muut sukulaisemme ovat toivoneet itseään kohdeltavan vaikka valtameren takaisilla kaivoksilla tai Göteborgissa tehtaissa?

 Jeesus opettaa meitä kohtelemaan muita niin kuin me tahdomme meitä kohdeltavan.  Miten tämä vaikuttaa meidän asenteisiimme tänne muuttavia kohtaan?  Jeesus kuoli  ”vieraalla maalla kaukana”, meistä kaukaiselta tuntuvassa paikassa, Golgatalla. Näin Jeesus kuitenkin kosketti rakkaudellaan koko maailmaa.  Se rakkaus vaikuttaa yhä ja on samalla haaste meille täällä tutuilla kunnaillamme.  Kun Jeesus opetti meille elämällään ja kuolemallaan, että me kaikki olemme veljiä ja sisaria, onko meillä varaa pitää ketään vieraana ja muukalaisena?

Sekin on mielenkiintoinen seikka, että suurin osa niin helposti kaikin tavoin oudoiksi leimaamistamme maahanmuuttajistamme on kristittyjä.  Ei välttämättä luterilaisia, mutta yhteen suureen Kristuksen kirkkoon kuuluvia sisaria ja veljiämme joka tapauksessa.

Mutta se kuuma peruna.  Entä suoranaiset pakolaiset ja sellaiset pakolaiset, jotka eivät ole edes kristittyjä?  Onko meillä rohkeutta nähdä myös heidät lähimmäisinämme?  Vai onko joulun sanoma lämmöstä ja rakkaudesta vain meidän läheisiä lähimmäisiämme varten?

Jeesus syntyi eläinten suojaan kun ei ollut muualla paikkaa.  Ja Kristus-kuningas nöyrtyi myös seimeen, härkien ruokakaukaloon.  Että hänestä näin tuli sitten ristiinnaulittu ja ylösnoussut Vapahtajamme.  Olemme siksi joulun Lapselle nyt niin paljon velkaa hänen syntymisestään Taivaan kunniasta tänne maailmaan veljeksemme, että myös meille tuntemattomat ihmiset meidän tulee kohdata lähimmäisinämme.

Kiitollisena ajattelen myös sitä, että kuinka helppoa minun itseni on ollut aloittaa uudessa palvelustehtävässäni tuttujen ihmisten keskellä.  Varmasti siksikin toivon, että voisin osaltani edistää toisilleen tuntemattomien kohtaamista.  Edistää lähellä olevien tuntemattomien – ja siis kaukaakin tulevien tuntemattomien -  tutuksi ja hyväksytyksi tulemista.

Sillä jokainen haluaa tulla hyväksytyksi.  Olisimmeko me sen vuoksi kaikki yhdessä valmiita kohtaamisiin?  Onhan meillä rohkeutta sanoa, että Jeesus kutsuu meitä rakastamaan ihan meille tuiki tuntemattomiakin ihmisiä?!  Näin me aikanaan tulemme näkemään myös sen, että maahanmuuttajat ja pakolaisetkin voivat rikastuttaa suomalaisuutta.

Toki meillä on oikeus edellyttää muuttajilta yhteisiä pelisääntöjä kanssamme.  Eivät Suomen tunnetuimmat seitsemän veljestäkään päässeet yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi ennen kuin noudattivat sovittuja sääntöjä.

Onko joka tapauksessa sinun joululahjasi tänä vuonna kohdata rakkaudellisesti joku veljesi tai sisaresi, jonka ihonväri tai uskonto on eri kuin itselläsi?  Eikä Vapahtajastamme kertomistakaan ainakaan vaikeuta, jos olet ensin itse osoittanut hyväksyntää ja rakkaudellisuutta kohtaamillesi lähimmäisillesi.

Kotiseurakuntasi Nurmijärven puolesta toivotan Sinulle siunattua jokaista rakastavan Vapahtajamme syntymäjuhlaa.

Nurmijärven Seurakuntaviesti 24.11.2010 Kirkonmäeltä

YDINVIESTIÄ VIEMÄSSÄ

Suurin voima on ytimessä. Ottamatta nyt tässä kantaa ydinenergiaa vastaan tai sen puolesta totean tosiasian, että ytimessä fysiikankin kannalta voima on. Mitä ydinfysiikka sitten voi opettaa meille seurakunnan hyväksi toimimisesta?

Ainakin tietysti sen, että kun voima on ytimessä, niin toki seurakunnan tehtävä ja etuoikeus on keskittyä kirkon ydinviestin eteenpäin viemiseen. Tänä syksynä on Suomessa kirkkoakin voimakkaasti koskien keskusteltu ihmisoikeuskysymyksistä homoseksuaalisuusteeman yhteydessä, ja tärkeästä aiheesta siis keskustelu on ollut. Kuitenkin kohu on painanut näkymättömiin kirkon tavattoman laaja-alaisen ja usein koko yhteiskuntaa palvelevan toiminnan. Ja kaikkein vähimmälle huomiolle on tuntunut jääneen kirkon ydinsanoma. Se, että Jumala rakastaa kaikkia meitä syntisiä ihmisiä. Evankeliumille, ilosanomalle Herrastamme Jeesuksesta, on käynyt niin kuin joululaulussa. ”Laps’ hankeen hukkuu, unhoittuu.”

Mutta juuri kirkon ydinviestiä Jeesuksesta ja Jeesuksen rakkaudesta meitä jokaista kohtaan, me kaikki, työntekijät, luottamushenkilöt, vapaaehtoiset, kaikki seurakuntalaiset saamme kertoa sanoin ja teoin.  Arjessa ja juhlassa.

Kiitänkin nyt jokaista, joka on tarjoutunut palvelemaan Nurmijärven seurakuntaa myös luottamushenkilönä osallistumalla näihin ennätysvilkkaisiin vaaleihin.  Itse asiassa tätä tekstiä kirjoittaessani en kuitenkaan vielä tiedä äänestysprosenttia. Vaan kun olen nyt kannettavan tietokoneeni kanssa tänään isänpäivänä,  ensimmäisenä varsinaisena vaalipäivänä, iltapäivällä Klaukkalan kirkon aulassa, niin iloitsen tasaisesta äänestäjien virrasta tuossa vieressä.  Ja iloitsen vaalihenkilökunnan työstä.  Haluan siksi  jo nyt liittää tähän kiitokseni myös kaikille vaalin toteuttamisen mahdollistaneille henkilöille.

Vaan nyt tämän Seurakuntaviestimme ilmestyttyä onnittelen kaikkia kirkkovaltuustoomme vuosiksi 2011-2014 valittuja luottamushenkilöitämme. Olette siis mukana ydinviestin viennissä. Olette käymässä, uudet ja jatkavat, kirkkovaltuutetut, vastuulliseen ja toivottavasti myös itsellenne antoisaan tehtävään seurakuntamme ja koko paikkakunnan parhaaksi.

Toivotan myös sinut, hyvä tällä kertaa valitsematta jäänyt ehdokas edelleen mukaan Nurmijärven seurakunnan toimintaan.  Jokaiselle haluavalle löytyy mielekkäitä vastuutehtäviä seurakunnassa. Ja taas muistutan, että messuihin, konsertteihin, eri tilaisuuksiin, olet tervetullut myös ihan myös pelkästään muuten vain. Meillä ei ole suorituspakkoja.

Kirkko olkoon edelleen vahvasti julkisuudessa. Kertomassa kaikkien yhtä suuresta arvosta.  Ja palvelemassa kaiken ikäisiä ja kaikenlaisissa elämäntilanteissa olevia. Ja näin olemalla osana nurmijärveläistäkin identiteettiä. Ja näin tässä kaikessa olkoon Nurmijärvenkin seurakunta viemässä voimakkainta sanomaa, ydinsanomaa, Jeesuksen meille tuomaa Jumalan armon ja rakkauden sanomaa, jokaiselle ihmiselle. 

 Taas saamme myös  jokainen meistä itse  käydä ottamaan vastaan ydinsanoman antajan, Joulun Lapsen.  Siunattua adventin aikaa.

Nurmijärven Uutiset 14.11.2010 Sana Sunnuntaiksi

(Päivitetty teksti Nurmijärven Uutisten 27.10.2010 Viikon Vieras  -kirjoituksesta.)

ERONNEILLE JA PYSYNEILLE

Monet seurakunnat ovat päätyneet lähettämään kirjeen viime aikojen tapahtumien yhteydessä kirkosta eronneille.  Tällä seurakunnat haluavat osoittaa, että eronneiden viesti otetaan vakavasti.  Vakavasti asian ja Sinut kirkosta eronneen ottaa myös Nurmijärven seurakunta.  Ajattelen kuitenkin, että ei ole välttämättä tahdikasta laittaa heti menemään kirjettä kirkosta eronneille. Seurakunta haluaa kunnioittaa päätöstäsi. Niinpä haluan näin lehdessä tuoda Sinulle Nurmijärven seurakunnasta eronneelle jäsenellemme tämän avoimen kirjeen.  Sinulla on mahdollisuus lukea tämä ja samoin toki oikeus jättää tämä kirje lukematta. 

Hyvä kirkosta eronnut, seurakunta haluaa tarjota Sinulle mahdollisuuden antaa palautetta syistä, joiden vuoksi erosit kirkosta.  Nurmijärven seurakunnan kotisivuilla, www.nurmijarvenseurakunta.fi, on etusivulla Palautevalikko.  Voit toki lähettää minulle suoraankin palautetta sähköpostiini, ari.tuhkanen@evl.fi.  Myös posti kulkee edelleen: Palaute / Ari Tuhkanen Nurmijärven srk PL 30 01901 Nurmijärvi.  Ja jos palautteissa toivotaan esimerkiksi keskustelutilaisuutta kirkosta erojen syistä, on seurakuntamme valmis järjestämään tällaisen tilaisuuden.  Kahvikupin ääressä ja keskinäisen kunnioituksen hengessä käytävän ajatustenvaihdon.

Rohkenen myös ehdottaa Sinulle tutustumista sivustoon www.liitykirkkoon.fi.  Nimittäin, tie seurakuntaan takaisin on aina auki sinullekin.  En toki ryhdy maanittelemaan sinua, mutta muistutan, että jos liityt nyt takaisin, pystyt vaikuttamaan omalla äänelläsi vielä kohta koittavissa seurakuntavaaleissa siihen suuntaan, mihin toivot kirkkoa tulevaisuudessa rakennettavan.

Tässä kirjeessäni haluan myös kiittää - yhtään syyllistämättä kirkosta ja seurakunnastamme nyt eronneita - Teitä yli 99 prosenttia jäsenistämme, jotka olette edelleen halunneet jäädä Nurmijärven seurakunnan yhteyteen.  Teidän mukana olonne mahdollistaa Nurmijärven seurakunnan vahvan ja monipuolisen toiminnan jatkumisen kaikkien nurmijärveläisten parhaaksi.  Yhä tällä paikkakunnalla seurakunta toimii siten, että voimme kohdata kaikki vauvasta vaariin, kaikenlaisten elämäntilanteiden keskellä.  Yhä Nurmijärvellä myös haluamme kertoa, että Jumala on.  Ja että Jumala rakastaa jokaista, niin homoa kuin heteroa.

Haluan vielä muistuttaa hyvä kirkosta eronnut, että myös meidän seurakuntamme osalta on vaalikone käytettävissä.  Jos sinua kiinnostaa, käy katsomassa ehdokkaiden käsityksiä asioista osoitteessa www.seurakuntavaalit.fi/vaalikone.  Muuten, seurakunnassa kun valitsimme kysymyksiä vaalikoneeseen, pyrimme keskittymään Nurmijärven seurakunnan arkea ja toimintaa koskeviin kysymyksiin.  Haluan korostaa, että jätimme ehdokkaiden homoseksuaaleihin suhtautumista koskevan kysymyksen pois siis vain käytännöllisistä, emme periaatteellisista syistä.  Kysymykset oli oltava toimitettuna vaalikonetta varten jo ennen kuin TV:n homoilta-keskustelu aiheutti kohua.  Jos siis kysymykset olisi ollut mahdollista valita vasta kyseisen ohjelman jälkeen, olisimme ilman muuta ottaneet mukaan homoseksuaalisuuteen liittyvän kysymyksen. 

Jotkut ovat jo seurakuntaan antamassaan palautteessa toivoneet, että ehdokkaat vastaisivat vaalikoneessa vielä erikseen suhtaumisestaan esimerkiksi rekisteröidyn parisuhteen siunaamiseen.  Vaalikone on kuitenkin lukittu siten, että seurakunnat eivät voi enää muokata niiden sisältöä.  Seurakuntamme kotisivuille vastauksia ei ole enää kannattanut kerätä, koska kaikki ehdokkaat eivät olisi enää ehtineet antaa kantaansa homoseksuaaleihin suhtautumisesta.  Ehdokkaita on kuitenkin kohdeltava tasapuolisesti eli vain osan ehdokkaiden ajatuksia ei voi julkaista.

Nurmijärvenkin seurakunnan kannan  mukaan siis joka tapauksessa myös ennen vaaleja saadaan keskustella vapaasti homoseksuaalisuuteen liittyvistä kysymyksistä.  Kuitenkin meidän on hyvä silti muistaa, että varmasti niin kirkosta eronneiden syyt kuin kirkon koko toiminta on paljon muutakin kuin sinällään tärkeät homoseksuaalisuuteen liittyvät asiat. 

Arvoisa kirkosta eronnut, haasta kotipaikkakuntasi seurakunta.  Ehkä tulet tekemään sen sisältä päin?

Tässä nettisivuillani vielä lisäys kirjoituksiin 27.10. (NU) ja 3.11. (Vartti):

Kirkkolain ja kirkon vaalijärjestyksen kohdalla on julkisuudessa esitetty erilaisia tulkintoja viime aikoina kirkosta eronneiden oikeudesta äänestää marraskuun seurakuntavaaleissa.  Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ohje on, että ne joiden nimi on 15.8.2010 päivätyssä äänestysluettelossa, saavat äänestää. 

Nurmijärven Uutiset 27.10.2010 Viikon Vieras

Nurmijärven Uutiset 10.10.2010 Sana Sunnuntaiksi

USKOA EI SYNNY OMIN VOIMIN

LAHJAKAS(SI)

Jostakin - eikä vain joulupukista - sanotaan, että hänellä on paljon lahjoja.  Joku syyttää toista lahjattomaksi.  Mikä on totuus lahjoista?

Tänään oleva sunnuntaimme on täyden kympin sunnuntai.  On nimittäin 10. sunnuntai helluntaista.  Ja aiheena tänään on Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa.

Jumala on siitäkin hyvä, että hän antaa lahjojaan kaikille.  Raamattu sanookin, että Herra antaa aurinkonsa paistaa ihan jokaiselle.  Jumala antaa kyllä lahjoja muutenkin kaikille.

Joku osaa kuunnella ja lohduttaa lähimmäisiään.  Joku osaa rohkaista toisia vaikeiden elämäntilanteiden keskellä.  Joku on taitava opettaja.  Joku pystyy kertomaan Jeesuksesta ja Jeesuksen rakkaudesta erityisen vakuuttavasti.  Nämä kaikki ovat yhtä kaikki joka tapauksessa Jumalan meille antamia lahjoja ja mahdollisuuksia.

"Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina."  (1.Piet. 4: 10)  Me jokainen olemme saaneet Jumalalta lahjoja siksi, että voimme palvella niillä seurakuntaa ja lähimmäisiämme.  Meille jokaiselle on annettu lahjakassi, joka haluaa tulla jaetuksi eteen päin.  Olemme siis kaikki lahjakkaita eli paljon lahjoja saaneita, ja lahjakkuuden luonteeseen kuuluu, että lahjat kuuluu jakaa.

Ja meillä on Jumalalta saatuna oikeasti varsin monenlaisia lahjoja jaettavana.  Joku on saanut armolahjakseen vaikka sairaiden parantamisen lahjan.  Se on hieno asia, mutta saamme muistaa, että arvokas armolahja on yhtä lailla vaikka palvella eri arkisissa yhteyksissä, vaikka juuri kuuntelemalla lähimmäisen murheita tai kantamalla kauppakassia toisen puolesta.

Armolahjat ovat nimensä mukaan siis lahjoja, ja tarkoitettuja käytettäväksi, eikä pussin pohjalle säilöttäväksi.  Myös tämä armolahja haluaa tulla käyttöön: "...Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."  (Room. 6: 23) 

Seurakunnan tervehdys Nurmijärven Rauhanyhdistyksen tiedotuslehdessä

2010

KOTISEURAKUNTA TERVEHTII SINUA

 TYÖN ILO

Alussa oli suo, kuokka ja Jussi.  Jotakin tällaista hyvin suomalaiskansallista oli ilmassa myös jokin aika sitten vapaapäivänäni mökkiympäristössä.  Sukulaismieheni kanssa olin kaivamassa maasta vinttikaivon ajan mittaan lahonnutta ja lopulta katkennutta pystypuuta.  Lapioimme ahkerasti ja väänsimme rautakangella pois puun tukena olevia kivenlohkareita.

Puu istui syvällä.  Vesi täytti jo montun pohjan.  Kuravellissä väänsimme puuta irti, mutta se oli kuin olikin päättänyt jäädä paikalleen.  Totesimme, että tämä pystypuun jämä ei tästä miesvoimin irti lähde.

Sillon Pekka sanoi, että onhan meillä vielä keino.  Kettingillä puu kiinni vipuvarteen.  Ja sehän puu nousi montusta!  Tyytyväisinä asensimme paikalle uuden pystypuun ja jatkoimme muiden vinttikaivon osien laittamisen parissa.

Yhteistyötä ei mikään lyö.  Seurakuntatyössäkin tämä asia korostuu.  Kun Nurmijärven seurakunta, kotiseurakuntasi, palvelee sinua monipuolisella toiminnallaan, se kaikki on yhteistyön tulosta.  Työntekijämme, luottamushenkilömme, hallintomme, taloutemme, vapaaehtoisemme, kaikki ovat yhteistyössä sinun parhaaksesi.

Sinäkin olet tervetullut mukaan toteuttamaan hyvää nurmijärveläistä seurakuntaelämää niin vastuunkantajana kuin myös ihan kävelemällä sisään vaikka kirkkoon messuun tai musiikkitilaisuuteen.  Kaikenikäisille ja eri elämäntilanteissa oleville on jokaiselle tarjottavaa seurakunnallamme.

Jos kuitenkin koet, että jotakin ihan erityistä kehitettävää työssämme olisi, muistutan "ideapankki"-ajatuksestani.  Haluamme löytää aina uusia tapoja palvella seurakuntalaisiamme ja kaikkia nurmijärveläisiä.  Kerro siksi rohkeasti ideoitasi meille työntekijöille ja luottamushenkiöille.  Ehkä juuri sinun ideasi on isoksi iloksi monelle.

Me kaikki saamme kokea iloa yhteisestä seurakunnastamme.  Tällä hetkellä itse iloitsen ja kiitän paitsi sinusta niin helluntaina olleesta kirkkoherran virkaan asettamisestani.  Nöyrin ja rohkein mielin tahdon palvelustani tehdä.  Samalla tahdon tässä kiittää kaikista virkaan asettamiseni johdosta puolestani olevista rukouksista ja saamistani muistamisista.  Haluan myös meidän kaikkien puolestamme lausua vielä kerran lämpimän kiitoksen pitkän palvelustyön kirkkoherranamme tehneelle rovasti Jukka Iso-Herttualle.

Mutta muistatko vielä kirjoitukseni alkupuolen?  Työn voima ja ilo on yhteistyössä.  Kirkkoherrakaan ei tee työtään yksin, vaan yhdessä me kaikki kirkon Herraa palvelemme.  Ja kun kirjoitin, että mökillä eivät miesvoimat riittäneet, niin seurakunnassakaan emme viime kädessä ole ihmisvoimin liikkeellä.

Taivaan Isän käsiin tahdon seurakuntamme laskea ja hyvän Vapahtajan siunausta Sinulle toivottaa.

Nurmijärven Uutiset 7.2.2010 Sana Sunnuntaiksi

 MIKÄ PÄIVÄ TÄNÄÄN ON?

Tänään on 7.2.  Mutta en varmaan kysynyt vain päivämäärän vuoksi päivää. Tänään on erityinen päivä. On kynttilänpäivä.

Nimi Kynttilänpäivä palautuu keskiaikaiseen tapaan vihkiä kyseisenä sunnuntaina vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät.  Meidän luterilaiseen kirkkoomme tämä käytäntö ei ole siirtynyt, mutta kynttilöiden kirkkaus kaikissa meidänkin seurakuntamme kirkoissa toki loistaa myös tänään.

Kuljemme nyt taas Jerusalemin temppeliin asti katsomaan ja kuulemaan, mihin - ja keneen - 2010-luvun kynttilät itse asiassa nekin viittaavat.

   Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: "Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle." Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, "kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa".
    Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:
      - Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä,
      niin kuin olet luvannut.
      Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi,
      jonka olet kaikille kansoille valmistanut:
      valon, joka koittaa pakanakansoille,
      kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
    Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.                     (Luuk. 2: 22-33)

 Näetkö valon, joka loistaa Jeesuksesta kaikille?  Olet ehkä ihmeissäsi sinäkin, että voiko Jeesus olla oikeasti koko maailman valo.  Anna kuitenkin sydämesi avautua Jeesukselle, niin kohtaat valon, joka täyttää elämäsi.  Silloin näet maailmankin uudessa valossa.  Tänään on valo tarjolla maahan pimeään, syntinen voi kohdata tänään Taivaan.

Voimme tänäänkin kohdata myös lähimmäisemme.  Jumalan valo näyttää meille myös Haitin katastrofin uhrit ja kotimaamme köyhät lapsiperheet.  Heitä saamme muistaa tänään virallisesti alkavan Yhteisvastuukeräyksen kautta.

Nurmijärven Uutiset 3.1.2010 Sana Sunnuntaiksi

KUTSUMUKSEN SALAISUUS

Oli 12-vuotias poika.  Hän oli temppelissä.  Pojan nimi oli Jeesus. 

  Jeesuksen vanhemmat menivät joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Kun Jeesus oli tullut kahdentoista vuoden ikään, he taas juhlan aikaan matkasivat sinne, niin kuin tapa oli. Juhlapäivien päätyttyä he lähtivät paluumatkalle, mutta poika jäi vanhempien huomaamatta Jerusalemiin.  Nämä luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivän matkan, ennen kuin alkoivat haeskella häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta. Kun he eivät löytäneet häntä, he palasivat Jerusalemiin jatkaen etsintäänsä.

  Kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet temppelistä. Hän istui opettajien keskellä, kuunteli heitä ja teki heille kysymyksiä.  Kaikki, jotka kuulivat mitä hän puhui, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja hänen antamiaan vastauksia.  Hänet nähdessään vanhemmat hämmästyivät kovasti, ja hänen äitinsä sanoi: "Poikani, miksi teit meille tämän? Isäsi ja minä olemme etsineet sinua, ja me olimme jo huolissamme." Jeesus vastasi heille: "Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?" Mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän tällä tarkoitti.

  Jeesus lähti kotimatkalle heidän kanssaan, tuli Nasaretiin ja oli heille kuuliainen. Kaiken, mitä oli tapahtunut, hänen äitinsä kätki sydämeensä. Jeesukselle karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä. (Luuk. 2: 41-52)

Maria ja Joosef, eivät hekään vielä ymmärtäneet, mistä oli kysymys.  Jumalan Poika, Jeesus Kristus, halusi Isänsä huoneessa, temppelissä, valmistautua tehtäväänsä maailman Vapahtajana. Hän, Joulun Lapsi, tiesi kutsumuksensa tulla sinun ja minun Pelastajaksi Golgatan ristillä ja ylösnousemuksensa voitossa.

Tästä kaikesta kuulet myös alkaneena vuonna kaikissa kotiseurakuntasi kirkoissa.  Tervetuloa messuihin kuulemaan rakastavasta Jumalasta.  Tervetuloa saamaan samalla intoa rakastaa eteenpäin eli messujen välissä arjessa meillä on vuoden mittaan taas paljon mahdollisuuksia palvella toisiamme.  Pyhä ja arki, rakkaus ja palvelu kulkevat aina käsi kädessä.

Jeesus kanssasi vuoden jokaisena päivänä!

Nurmijärven Uutiset 29.11.2009 Sana Sunnuntaiksi 

  x 4

Kertaa neljä.  Tätä nyt alkava adventin aika kertoo meille. Kertoo neljä keskeistä asiaa.

”Hoosianna, Daavidin poika!  Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!  Hoosianna korkeuksissa.”  (Mat. 21: 9)

Kirkkovuoden aloittava adventtiaika (latinan sanasta adventus Domini  = Herran tuleminen) kertoo siis, että kyse on Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tulemisesta, saapumisesta.  Ja kyse on siis vielä neljällä eri tavalla, mutta kuitenkin neljällä toisiinsa liittyvällä tavalla, olevasta Jeesuksen tulemisesta.

Ensimmäinen Kristuksen tuleminen on hänen tulemisensa ihmiseksi Jeesus-lapsessa.  Tätä sanotaan Kristuksen ensimmäiseksi tulemiseksi.

Toiseksi me muistamme adventtiaikana Jeesuksen tulemista Vanhan testamentin lupausten täyttäjänä kansansa keskelle.

On myös tässä nykyhetkessämme Kristuksen tuleminen sanassa (Raamatun sanassa) ja pyhissä sakramenteissa (kasteessa ja ehtoollisessa) seurakunnan keskelle ja ihmisten sydämiin.

Ja kaikkeuden Herrana Kristus tulee aikojen lopulla. Silloin koittaa Kristuksen toinen tuleminen.

Syntiemme sovittajan ja ylösnousseen Herramme tuleminen on neljä kertaa.  Elävän Jumalamme tuleminen.  Tai oikeastaan x 5 on tarjolla.

2000 vuotta sitten ihmiset huusivat Jerusalemissa Jeesukselle ”hoosianna” eli ”auta, pelasta”.  Huutavatko tänään Nurmijärvellä sinunkin sydämesi huulet Kristukselle: auta, pelasta!  Tuleeko Jeesus tänä adventtiaikana - ei vain yleisellä tasolla kaikkien pelastajana -, vaan myös sinun elämäsi ikuiseksi riemuksi?  Lämpimästi suosittelen myös tätä viidettä tulemista!

Nurmijärven Seurakuntaviesti 24.11.2009 Pääkirjoitus

ALUSSA

On vaikka minkälaisia alkuja. Taitaa jonkun makeisen nimikin olla Alku. Mutta mikä on tärkein alku?

Koko Raamattu alkaa puhumalla alusta: ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan.” (1. Moos. 1:1) Hedelmöittynyt munasolu äitimme kohdussa on oman elämämme alku.  Uusi päivä alkaa syntyä heti kun kello ehtii yli puolenyön.  Elämä on täynnä alkuja.

Ensimmäinen adventtisunnuntai aloittaa uuden kirkkovuoden.  Saamme alkaa jälleen uuden matkan kirkkovuoden mukana.  Matkan, jossa saamme elää todeksi, että meillä on joulun Lapsi.  Että meillä on ristiinnaulittu Herra.  Ja ylösnoussut Vapahtaja. On seurakunta. On Pyhä Henki todistamassa sydämessämme Jumalan rakkaudesta.  On Mikkelinpäivä kertomassa Jumalan enkeleistä.  Koko kirkkovuosi on kertomassa meille siitä, kuinka joka päivä saamme kulkea armon varassa.  Syntisen ei tarvitse olla yksin.  Jeesus on luvannut kulkea vierellämme.  Eikä vain kulkea vierellämme, vaan kantaa sylissään.  Näihin lupauksiin kannattaa tarttua.  Kirkkovuosi onkin meille rohkaisun vuoksi.

Jokainen matka aloitetaan yhdellä askelella.  Astu rohkeasti tuo ensimmäinen askel adventin aikaan ja alkavaan kirkkovuoteen löytämään armon vuosi.  Samalla löydät, että tärkein alku löytyykin jokaisessa uudessa aamussa.  Aina uudelleen saat aloittaa puhtaalta pöydältä.  Jumala vakuuttaa sanassaan: ”Joka aamu Herran armo on uusi.”  (Valit. 3: 23)

Alussa on hyvä olla.  Matkaa on tärkeä tehdä.  Ihanaa on kerran perille päästä.  Monien alkujen kautta perille päästä.

Mutta kun vielä olemme matkalla, sitä matkaa on hyvä tehdä yhdessä meidän kaikkien.  Lämpimästi tervetuloa kotiseurakuntasi adventin ajan messuihin, joulukirkkoihin ja koko kirkkovuoden aikana tilaisuuksiimme.  Uudet ja vanhat seurakuntalaiset, tervetuloa!  Tervetuloa Sinulle!      

Nurmijärven Uutiset 18.11.2009 Viikon vieras

Vartti Nurmijärvi 25.11.2009

KIITÄN JA PYYDÄN

Kiitän lämpimästi Nurmijärven seurakunnan kirkkoherran vaalissa saamastani luottamuksesta.  Näin äänestäjiäni kiittäessäni haluan kuitenkin samalla kiittää myös teitä Hannua ja Päiviä kannattaneita seurakuntalaisia.  Jokainen vaalissa aktiivisesti toiminut ja äänensä antanut seurakuntalainen on osoittanut halunsa osaltaan huolehtia yhteisen seurakuntamme hyvästä tulevaisuudesta.  Osoitan kiitokseni myös Nurmijärven seurakunnalle ja kaikille vaalin teknisestä toteutuksesta vastanneille henkilöille.

En valitettavasti ole ehtinyt kiittää kaikista saamistani onnitteluista henkilökohtaisesti.  Siksi haluan vielä tässä lausua parhaat kiitokseni niistä.

Hannu ja Päivi, tahdon myös näin julkisesti kiittää teitä kanssaehdokkuudestanne.  Olette monin tavoin ansioituneita kollegojani, ja toivon, että pitkä ja monipuolinen kokemuksenne olisi myös tulevina vuosina käytettävissä Nurmijärven seurakunnan rakentamisessa.  Erityisen iloinen olen Päivin ja hänen tukiryhmänsä nettisivuilla olevista yhteistyön ajatuksista seurakuntamme edelleen kehittämisessä.  Uskon myös Hannun suurelle pätevyydelle olevan käyttöä seurakuntamme vastuullisissa tehtävissä.

Kiitän edelleen tukiryhmääni uhrautuvasta työstä vaaleissa.  Haluan samalla mainita, että tukiryhmäni kanssa olemme nyt yksimielisesti todenneet, että tukiryhmää ei enää ole.  Pyydänkin, että riippumatta siitä, kuka kannatti ketä, me nyt kaikki kannatamme Nurmijärven yhteistä seurakuntaamme.  Jokaiselle riittää tehtävää vapaaehtoistyössä, työntekijänä tai luottamushenkilönä.  Parhaiten, mukavimmin ja menestyksellisimmin tämä työ tehdään yhdessä.  Seurakuntaan saat silti toki tulla myös vain vaikka kirkon penkkiin istumaan.  Suorituspakkoja ei ole.

Olen ylpeä Nurmijärven hienosta seurakunnasta.  Iloitsen sinusta rakas seurakuntamme jäsen.  Rakennammehan jatkossakin yhdessä ja Jumalan armon ja siunauksen varassa seurakuntaa, jossa ei ole turhia kynnyksiä.  Seurakuntaa, jossa saamme kaikenikäiset ja eri elämäntilanteissa olevat, iloita Jumalan rakkaudesta ja keskinäisestä yhteydestä.

Nurmijärven Uutiset 25.10.2009 Sana Sunnuntaiksi

ARMAHDA ITSESI

”…joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt.”  (Joh. 13: 20)

 Tänä sunnuntaina saarnatuoleista ympäri maan kuulemme, kuinka saamme kertoa Jeesuksesta lähimmäisillemme.  Siksi ajattelin kirjoittaa tähän, että mitä jos aloittaisitkin ilosanoman levittämisen tänään kertomalla sen itsellesi? 

Eli oletko jo uskaltanut kokeilla, mitä Jumalalla on tarjolla sinulle?  Ja tiedätkö, miten voit tämän kokeilun tehdä?  Tuossa ihan alussa olleet Jeesuksen sanat itse asiassa kertovat sen, miten voit asiassa edetä.  Jos otat vastaan Jeesuksen elämääsi, saat kokea myös Taivaallisen Isäsi rakkauden.

Taivaan Isä on rakkaudessaan Jeesuksen meille lähettänyt.  Ja rakkaudessaan on Jeesus suostunut tulemaan, Golgatalle asti, että nyt meillä on tarjolla avoin tie Taivaaseen saakka.

Voihan sitä ihminen tietysti itseään rääkätä yrittämällä omin voimin tikapuita Taivaaseen.  Kun oikein treenaa, niin kyllähän sitä ihminen juoksee vaikka maratonin, päälle 42 kilometriä.  Maraton on kuitenkin aikalailla vaakasuoraa etenemistä.  Taivaaseen pitäisi ponnistaa niin kuin ylöspäin.  Eikä vain reilua 40 kilometriä, vaan synnistä täydelliseen puhtauteen.  Eikä siinä ole yksikään ihminen vielä omin voimin onnistunut.  Millään valmennusohjelmalla emme saa aikaa sellaisia lihaksia, että hyppäisimme Taivaaseen.  Synti sydämessämme kun painaa nimensä mukaisesti kuin synti.

Jeesus tuli tänne alas, että meillä on mahdollisuus ylös.  Armahda siksi itsesi eli älä siis ihmeessä enää yritä itse.  Anna Jeesuksen armahtaa sinut synneistäsi.  Ota Jeesus vastaan Vapahtajanasi niin kohtaat Taivaan Isän sydämen avoimena sinulle.

Mutta olisiko jotakin sinulle, joka olet kulkenut Jeesuksen kanssa, mutta lähtenyt sitten omille poluillesi?  Usko vain, Herra on yhä vierelläsi ja kysyy, rakastuisitko Häneen uudelleen?

Enkä malta olla sanomatta, että evankeliumi, ilosanoma Jeesuksesta siis tahtoo koko ajan eteenpäin.  Esillä oleva evankeliumi vakuuttaa, että meidät on kutsuttu mukaan ketjuun, joka kutsuu yhä peremmälle jokaista ihmistä Jumalan armon suojiin.  ”Totisesti, totisesti: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt.” 

Armahdatko itseäsi?  Rakastutko uudelleen?  Kerrotko jo eteenpäin?  Onneksi olkoon joka tapauksessa – hyvin teet!

Nurmijärven Uutiset 20.9.2009 Sana Sunnuntaiksi

 ONKO SYDÄMESI RINNASSASI?  EI PITÄISI OLLA!

Tänään Vapahtajamme puhuu meille pyhässä evankeliumissa aika erikoisesta aiheesta.  Nimittäin nyt 16. sunnuntaina helluntaista aiheena kirkkovuodessa on sydämemme sijainti.

Jeesus sanoo: ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle.  Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.  Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen.  Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta.  Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.”  (Matt. 6: 19-21)

Jos me kiinnymme liiaksi maalliseen hyvään, meidän sydämemme asuu auton konepellin alla ja eurotukon uumenissa.  Toki vaatteet, ruoka, ajoneuvot, kaikki tällainen on tarpeellista, mutta ei niitä kohtaan kannata liian sydämellinen olla. 

Ja miksi murehtia liikaa kaikesta ajallisesta kun Jeesus lupaa huolehtia kaikista tarpeistamme.  Voit ihan lukea esimerkkejä tästä Jumalan täydellisestä huolenpidosta.  Voit lukea lohdullisia Vapahtajamme sanoja jatkamalla vähän eteenpäin nyt esillä olevasta evankeliumin kohdastamme; lue Matt. 6: 25-34.  Jumalan huolenpito on sinuakin varten.

Eli ei murehdita turhia, eikä kiinnytä turhan paljon sellaiseen, joka on vain väliaikaista.  Vaikka se autosi olisi sinulle kuinka rakas, voin vakuuttaa, etten koskaan ole ollut hautajaisissa, joissa BMW tai nyt niin ajankohtainen Audi, olisi laskettu vainajan kanssa samaan hautaan.

Saamme antaa sydämemme kiintyä Jumalaan, ja niin saamme rakkaudellemme ikuisen kohteen.  Kahtaalle emme voi sydäntämme jakaa.  Tästäkin Jeesus sanoo meille selvin sanoin seuraavaa: ”Kukaan ei voi palvella kahta herraa.  Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista.  Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.”  (Matt. 6: 24)

Sykkiköön sydän edelleen rinnassamme, ja sykkiköön se myös lähimmäistemme auttamisen asialle, mutta ehdottomasti sydän pois mammonan pauloista!  Tai muista meitä sitovista pauloista, erilaisista turhista pätemisistä.  Saat muistaa ja minä saan muistaa, että meidän ikuinen aarteemme on osuus Taivaan kodista.  Jeesus on sen aarteen meille ostanut ja tarjoaa nyt ikuisesta elämästä sijaa sydämellemme. 

Jumala haluaa rakastaa sinua aina ja aina ja vielä ajan rajan yli.  Liikahtaako sydämesi?

Nurmijärven Uutiset 16.8.2009 Sana Sunnuntaiksi

VAATIMATON

Haluaisitko saada vaatimattoman tarjouksen?  Ei, en tarkoita mitättömän huonoa tarjousta?

"Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne."  (Hepr. 3: 15)  Siinä on melkoinen tarjous.  Sinuun ei kohdisteta mitään vaatimuksia saadaksesi tarjotun lahjan itsellesi.  Jumalaa ei kiinnosta, oletko kaunis, rohkea, rikas tai kuuluisa.  Sinullekin on tarjolla Jeesuksen sovintoveren armo.

Kuuntele siis nyt sydäntäsi.  Mitä se sanoo?  Vai onko ympärilläsi niin kova ja vaativa melu, kaikenlaista painetta, ettet enää kuule, mitä sisimpäsi kaipaa?

Tai toisenlaista korvatulppaa sydämen korvakäytävissä?  Juuri hiljan satuin puhumaan kännykkään Nurmijärven kirkon kellotapulin juurella kun kellot alkoivat soida.  Kirkonkellojen ääni on hyvä ääni. Mutta niin kovaa ne siihen ihan kellotapulin viereen moikasivat, että oli pakko kävellä vähän sivummalle jatkamaan keskustelua.

Itse kullakin meillä on elämässä varmasti myös monia hyviä ääniä ja menoja, jotka kuitenkin helposti pitävät sinutkin niin kiireessä, ettet ehdi kuulla kaikkein parhaita ääniä.  Kuten vaikka haapojen lehtien havinaa.  Rauhallisia ja turvallisia ääniä sydämemme kaipaa.

Mikä on sitten se parhaista parhain ääni?  Se on Hyvän Paimenen ääni.  Se kutsuu maailmalta Kotiin.  Se johdattaa suorituspaineista armosta elämiseen.

Vaatimaton tarjous - sydämesi valinta.

Nurmijärven Uutiset 12.7.2009 Sana Sunnuntaiksi

SINULLE ON LÄHETYS

"Sitten Jeesus nousi vuorelle. Hän käski luokseen ne, jotka hän oli valinnut, ja he lähtivät hänen mukaansa. Nämä kaksitoista Jeesus kutsui olemaan kanssaan lähettääkseen heidät saarnaamaan ja valtuuttaakseen heidät karkottamaan saastaisia henkiä: Simon, jolle hän antoi nimen Pietari, Jaakob Sebedeuksen poika ja tämän veli Johannes, joille hän antoi nimen Boanerges - se merkitsee: ukkosenjylinän pojat  - sekä Andreas, Filippus ja Bartolomeus, Matteus, Tuomas ja Jaakob Alfeuksen poika, Taddeus, Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, sama joka kavalsi hänet."  (Mark. 3: 13-19)

Opetuslapsia oli ennen.  Kauan sitten.  Ne Jeesuksen valitsemat.  Ne kaksitoista.  He, joista Juudas Iskariot oli kavaltaja.  Onneksi tilalle valittiin myöhemmin Mattias.  Mutta kuitenkin.  Apostolit, ”lähetetyt”, sanansaattajat, he elivät siis oikeasti todella kauan sitten.

Opetuslapsia on kuitenkin myös tänään.  ”Älä, missä?!”, pyöräytät ehkä nyt päätäsi ja koetat nähdä vilauksen aidosta apostolista.  Toki on totta, että alkuperäiset apostolit ovat jo odottamassa ylösnousemuksen aamua.  Silti jokainen kastettu meistä on Jeesuksen opetuslapsi ja sanansaattaja.

Sinulla ja minulla on ainutlaatuinen mahdollisuus esimerkiksi työpaikoillamme kertoa Jumalan rakkaudesta meitä syntisiä kohtaan.  Tosin minä palvelustehtävästäni johtuen pyrin myös ulos työpaikkani seinien sisältä kun katutasossakin on tarve kuulla armollisesta Vapahtajastamme.  Ja sinulla samoin on mahtava tilaisuus vaikka kaupan hyllyjen välissä kertoa, että Nurmijärvenkin kirkkojen kynnykset on höylätty niin mataliksi, että ihan tavallinen syntinen voi niistä kulkea.

Itse asiassa, ei kai sitä meitä muita olekaan kuin tällaisia tavallisia syntisiä.  Esimerkiksi, samasta armosta, josta pappi saarnaa, hän itsekin elää. 

Että yhä uudet lähimmäisemme saisivat elää ikuisesti, Herramme on hyvyydessään antanut sanansaattajan tehtävän ihan meille jokaiselle.  Siksi lähetystyötä voimme tehdä aivan kotiseudullammekin.

Älä siis kysy, kenelle kuuluu lähetystyö.  Se on sinulle ja minulle kuuluva tehtävä ja etuoikeus.  Evankeliumissa Matteuksen mukaan - kun ylösnoussut Jeesus antaa tehtävän tehdä kaikista kansoista opetuslapsiaan -, siinä ei ole mitään poikkeuksia lähtemisessä kenenkään suhteen.  Lupaus Jeesuksella kyllä meille on: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”  (Matt. 28: 20)  Siksi evankeliumin riemusanoman kertominen onkin aina vähintään parityötä.  Siis parityötä, jossa evankeliumin Lähde on itse mukana! 

Lähde sanoo tänäänkin ja myös sinulle: Lähde liikkeelle!