Nykyaika ruokkii enemmän kuin tehokkaasti yksikön ensimmäistä persoonaa. Minä! Minä! MINÄ!
Rikkaamman elämän kuitenkin saa, kun oman mielihyvän sijasta - tai edes oman mielihyvän rinnalla - kiinnostuu, miten voisi auttaa läheisiään, lähimmäisiä kaikkiaan.
Franciscus Assisilaisen (1181/82 - 1226) rukouksena tunnettu rukous on yhä tänään käyttökelpoinen:
Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale,
niin että sinne, missä on vihaa,
toisin rakkauden,
missä loukkausta, toisin anteeksiannon,
missä epäsopua, toisin yksimielisyyden,
missä erehdystä, osoittaisin totuuden,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,
missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.
Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,
hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,
sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.
