ARKKIPIISPOJA JA ARKEA

Olin viime viikolla kokouksessa, jonka ohjelmaan kuului tapaaminen tilastojen mukaan EU:n vähiten uskonnollisen maan, Viron, evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispan Andres Põderin kanssa.  Arkkipiispa Põder kuvasi kuinka Viron luterilaisen kirkon on vähien aineellisten voimavarojensa johdosta keskityttävä kaikkein oleellisimpaan, evankelioimiseen ja lähetystyöhön.

Suomen uusi arkkipiispa Kari Mäkinen saa aloittaa palveluksensa onneksi Viroa paljon paremmassa tilanteessa.  Vaikka toki Suomen evankelis-luterilainen kirkkokin on yhä kasvavien haasteiden edessä, meillä on kuitenkin kirkkona edelleen aivan toisenlainen vaikuttavuus yhteiskunnassa kuin Viron kirkolla.  Silti meidänkin on viisasta keskittyä ydinasioihin.

Tutkimuksen mukaan hyvin voivan seurakunnan keskeisiä tuntomerkkejä on ainakin kolme: vireä jumalanpalveluselämä, voimakas evankelioimistyö ja vahva sosiaalinen toiminta.  Tähän kaikkeen Suomen kirkkokin tähtää, mutta aina on parantamisen varaa.

Niin kuin esimerkiksi monet suomalaiset seurakunnat tukevat Viron seurakuntia erityisesti ystävyysseurakuntatyön kautta, on meillä kaikilla hieno mahdollisuus tukea myös omien seurakuntiemme työtä.  Arkkipiispa on tietyllä tavalla kirkon keulakuva, mutta työ on yhteinen.  Työntekijät, luottamushenkilöt ja vapaaehtoiset olemme yhdessä rakentamassa kirkkomme tulevaisuutta.  Kehittämässä messuja, kertomassa ilosanomaa kirkkomme Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta ja palvelemassa diakonian ja monen muun työalan tehtävissä.

Arkkitehtävät ovat tärkeitä - ruohonjuuritason tehtävät ovat niin pyhänä kuin arkena todella tärkeitä.