TUOKIOKUVIA

Se oli toukokuun alkupuolta.  Nurmijärven hautausmaalla seisoin vainajan läheisten kanssa kaatosateessa tuhkauurnaa laskettaessa.  Silti tuossa tuulisessa raskaiden pisaroiden hetkessä oli kauneutta, herkkyyttä ja pyhyys läsnä.

Helatorstaina oli kastejuhlassa ihanan kaunis ilma.  Joku sanoikin, että olohuoneen sijasta kastetoimitus olisi voinut olla ihan hyvin omakotitalon pihalla.  Armon aurinko ylsi kuitenkin sisällekin.

Äitienpäiväviikonloppuna jäi Röykässä mieleeni pieni lapsi kävelemässä tien sivua käsi äitinsä kädessä.  Siinä oli pienen turvallista olla ja äidin myös niin hyvä kulkea rakkaansa suojana.

Parin päivän kuluttua olen taas haudan äärellä.  Sääennuste lupailee hyvän sään jatkuvan tuolloin lauantainakin.

Vaan mikä tahansa onkin säänä meillä milloin missäkin tilanteessa, se ei merkitse lopulta paljoakaan.  Jumalan rakkaus meitä kohtaan ja meidän rakkautemme Herraamme ja toisiamme kohtaan tuovat elämäämme sen syvän merkityksen.