DOWNSHIFTING JA DEGROWTH

Kirkon on seurattava aktiivisesti aikaansa voidakseen myös siten pitää tarjolla Jumalan ikuista armoa.  Yksi esimerkki tästä on seurata valppaasti kahta laajenevaa suuntausta. Nykyajan kaksi yhä suuremmaksi kasvavaa trendiä ovat downshifting ja degrowth.

Esimerkiksi YLE Uutiset piti maaliskuussa esillä downshiftingiä ja viime sunnuntain Hesari kirjoitti degrowth-ajattelusta.

Downshifting tarkoittaa elämän kohtuullistamista tai vapaaehtoista vaatimatonta elämäntapaa.  Itse asiassa degrowth on tätä hyvin lähelle tuleva ajattelutapa korostaessaan talouden hallittua kutistumista vähentämällä tuotantoa ja kulutusta.  Molemmat liikkeet korostavat sitä, että ei ole pakko ansaita paljon rahaa, vaan ulkoisesti vaatimaton elämäntapa voi olla sisäisesti rikasta elämää.  Nimittäin suuret tulot tarkoittavat samalla usein hektistä, kuumeista elämäntapaa, jossa stressi on jatkuvasti korkealla tasolla. Tehotalous on toki myös luonnolle valtava rasite.

"Vähemmän rahaa, enemmän aikaa" on monen iskulause, ja tuo iskulause leviää.  Eikä vain nuorten, vaan laajalti myös keski-ikäisten parissa. 

Downshifting ja degrowth ovat mahdollisuus myös kirkolle. Kun ihmiset painottavat henkisiä arvoja, siinä on tilaa myös kirkolle ja myös kirkon hengellisille arvoille.  Samoin kirkon vapaaehtoistyölle avaa uusia mahdollisuuksia se, että yhä uusilla ihmisillä on lisää vapaa-aikaa, jolle he etsivät mielekkäitä toteutamistapoja.

Kirkolla on paljon mahdollisuuksia.  Ne on nähtävä  Ja ne on hyödynnettävä.