HITSIPILLI KÄDESSÄ

Tiedät kuinka aina välillä joku muisto vuosien, vuosikymmenienkin päästä nousee mieleen.  Itselläni kävi juuri vähän aikaa näin.  Tuokiokuva 26 vuoden takaa palautui aivojen kätköistä ajatuksiini.

Turussa ammattikurssilla olin Wärtsilän ammattikoulun pihassa laivan harjoituslohkon päällä hitsipilli kädessä.  Raikas syystalven sää. 

Ei sen kummenpi muisto.  Mutta omalla tavallaan merkittävä.  Olin siinä harjoittelemassa laivalevysepän töitä, vaikka itse telakalla sitten olinkin putkipuolen töissä. Olin harjoittelemassa.

Joka tapauksessa 26 vuotta kulunutta aikaa ei merkitse paljoa kun me jo ajat sitten koulutuksistamme valmistuneet ihmiset olemme aina oppimassa uutta.  Aina myös harjoittelemassa uutta monienkin työvuosien jälkeen.  Pappinakin jokainen päivä on uuden oppimisen mahdollisuus.  Valmiiksi ei tule koskaan. 

Ja jos luulee erilaisten opintojen ja koulutusten jälkeen olevansa valmis, on kahlinnut itsensä paikalleen.  Varsinkin elämän opiskelussa ei vielä matkalla tule kukaan valmiiksi.