SURULLISTA, MUTTA HYVÄ ETTÄ AVAA KESKUSTELUA

Viime päivien voimakas kirkosta eroaminen vie huomiota kirkon niin monin tavoin tärkeältä työltä.  Televisio-ohjelman ärsyttämät kirkosta eronneet ja heidän protestinsa kirkon tulee toki ottaa vakavasti.  Toivon kuitenkin, että kirkon kokonaisvaltainen merkitys Suomelle otettaisiin sekin vakavasti.

Lapsi- ja nuorisotyö, perheneuvonta, diakoniatyö, ja siinä esimerkiksi päihde- ja vankilatyö.  Tai työ vanhusten parissa. Nämä ovat vain esimerkkejä siitä kuinka kirkko tekee erittäin arvokasta työtä koko Suomen kansan parhaaksi.  Ja juuri näihin kirkon tarjoamiin palveluihin kirkosta erot vaikuttavat huonontavaksi.

Kirkon työ on myös niin laaja-alaista, että harva tulee ajatelleeksi miten tavattomin monin tavoin kirkko työskentelee ihmisten, ja usein juuri heikoimmassa asemassa olevien ihmisten hyväksi.  Haitillakin Kirkon ulkomaanapu (KUA) tekee yhä työtään maanjäristyksen uhrien auttamiseksi, vaikka median huomio onkin jo siirtynyt muualle.  Tai voimme palauttaa mieliin kuinka vaikka Nurmijärvenkin seurakunta järjestää myös ip-toimintaa huolehtimaan pienistä koululaisista.  Kirkko myös toimii esimerkiksi ympäristönsuojelun hyväksi ja ilmastonmuutosta vastaan.

Kirkkoa on helppo kritisoida.  Ja kirkkoa saa kritisoida.  Uskon kuitenkin itse, että parhaiten voi kirkossa keskustelua herättää kirkon sisällä.  Kuten keskustelua suhtautumisesta homoseksuaaleihin.   Oleellista keskustelussa on joka tapauksessa, että eri mieltä olevat osaavat kunnioittaa toisiaan.

Mutta ettei kaikkein tärkein unohtuisi.  Kirkon tärkein sanoma on sanoma Jeesuksesta Kristuksesta.  Jokainen ihminen, niin homo kuin hetero, on syntinen.  Ja jokaista meitä syntistä Jumala rakastaa ja haluaa pelastaa meidät kaikki ikuiseen elämään.

Kirkon työ on tavattoman moniulotteinen, mutta kirkossakin voi olla vain yksi tärkein asia.  Se asia on pelastussanoma.