KUNINKAAN PÄIVÄ

Elämme kirkkovuoden viimeistä sunnuntaita, tuomiosunnuntaita eli Kristuksen kuninkuuden sunnuntaita.  Aamulla Rajamäen kirkon messun saarnassa pohdin Herran velvoittavia sanoja Hänen kuvatessaan viimeistä tuomiota (Matt. 25: 31-46).  Kuninkaana palaava Kristus nimittäin kysyy meiltä, olemmeko rakastaneet lähimmäisiämme. 

Jouduin vastaamaan saarnassani meidän kaikkien puolesta - siis ilman muuta itsenikin puolesta, että huonosti on tämä asia on toteutunut.  Siksi meidän on pakko turvautua Kuninkaan armoon kun tämä lähimmäistemme ja Jumalan palvelu ei ole meiltä kuin jotenkin räpeltämällä sujunut - tähtitieteellisen kaukana hyväksyttävästä tasosta.  Meidän on pakko turvautua Jumalan palveluksiin meille: Golgatan sovintovereen, Vapahtajamme ylösnousemuksen voittoon ja siis kaikkiaan kerran Kuninkaana palaavaan Kristukseemme. 

Ja pyydettävä toki tänne matkalle Herran Hengeltä voimaa kovaan sydämeemme myös lähimmäistemme rakastamiseen.  Sillä se, että olemme huonoja lähimmäistemme rakastamisessa, ei silti oikeuta meitä lyömään hanskoja naulaan.  Yritetään parhaamme. 

Ja muistetaan, että armosta, yksin Kristus-kuninkaan ansiosta, me pelastumme Taivaan Kotiin.  Ihanaa, että armo riittää!  Ylistys siitä Sinulle, Kristus-kuningas!