8.3.1992

Palveluspäivän illassa ajatukset kantavat tasan 30 vuotta sitten olleeseen pappisvihkimykseeni.  Olin kiitollinen silloin, olen kiitollinen tänään.  Työstä, jossa saan palvella Kristuksen kirkossa lähimmäisiäni.  En omin voimin, vaan varustettuna ylhäältä saan siksi näin vajavaisena kuin olen silti pappina työtäni tehdä.  Yhdessä työtovereideni kanssa - niin työntekijöiden kuin seurakuntalaisten.  Ja kertoa maailman parasta sanomaa. 

Eilen illalla tänä vuonna Lohjalla Vivamossa olleen lähiesimieskokouksemme visio- ja toimintasuunnitelmavuorokauden päivän työskentelyn jälkeen lauloimme yhdessä - maskit kasvoilla - Nuoren seurakunnan veisuja ja kävimme rukoukseen profeetta Miikan rauhanvirren (Miika 4) johdattamana. Rauhaa mekin pyysimme ja pyydämme.  Kerroimme sitten myös ajatuksia työstä ja elämästä kaikkiaan.  Itse sanoin haluavani minäkin kertoa Jeesuksen Kristuksen armosta kaikille - ja haluavani itsekin samasta armosta elää. 

Näin tähän asti, näin tästä eteenpäin.  Jumala on uskollinen.  Hänessä on turva aikaan ja ikuisuuteen.  Häneen siis turvatkaamme, Häntä kiittäkäämme.