TÄHDET, RISTI JA SEIMI

Suurimman osan opiskeluajastani asuin ylioppilaskodissa Helsingin Kruununhaassa. Minulla oli hieno kämppäkaveri isossa huoneessamme, Jari. Ja ikkunasta oli upea näkymä. Kun vähän venytti kaulaa, näki Tuomiokirkon ristin.

Sitten aikanaan juuri tiedekunnasta valmistuvana olin menossa haastatteluun Lauttasaareen etsiessäni pappivihkimystä varten tarvittavaa, kutsun virkaan antavaa seurakuntaa. En silloin vielä tuntenut tuota saarta kovin hyvin. Puhelinluettelon karttaosasta olin katsonut reittiä. Vaan sitten kun bussin kyydistä näin korkealla olevan Lauttasaaren kirkon ristin, helpotus täytti mieleni - seuraan ristiä niin kaikki käy hyvin. Niin kävikin, kymmenistä seurakunnista keskellä syvän laman aikaa kutsua pyydettyäni sain lopulta kutsun Lauttasaaren seurakunnasta ja piispa Eero Huovinen haastatteli minut ja vihki sitten muutaman päivän kuluttua papiksi. Siitä on kohta jo 33 vuotta.

Joitakin päiviä sitten istuin Nurmijärven seurakuntakeskuksen isossa salissa. Tuossa salissa olen istunut lukemattomia kertoja, milloin missäkin kohdassa. Tällä kertaa istuin lähellä Pro Patria -tauluja. Olimme juuri tulleet yhdestä monista seurakunnan järjestämistä joulukirkoista ja istuin kasvot kirkkoa kohti. Keskustelun lomassa katseeni sattui nousemaan seurakuntasalin ylhäällä oleviin ikkunoihin. Pimeässä illassa ikkunan läpi loisti valaistu Nurmijärven kirkon risti. Se oli hyvin lohdullinen ja turvallinen näky.

Ristissä on kestävä turva. Ainut kestävä turva. Varhaiset kristityt sanoivat sen näin: "Ave crux, spes unica" - Terve risti, ainoa toivomme.

Vuosia sitten Namibiassa ihailin mahtavaa tähtitaivasta ja aivan erityisesti vain eteläisellä pallonpuoliskolla näkyvää tähtikuviota, Etelän ristiä. Jälleen kerran lohdullinen risti.

Evankelista Matteus kertoo kuinka kerran paljon, paljon aiemmin idän tietäjät katsoivat hekin taivaalle kulkien kohti jotakin koko maailmanhistoriaan ja maailman tulevaisuuteen vaikuttavaa - kun Betlehemin tähti johti heidät seimen luo.

Eivät he voineet vielä tietää, että seimen Lapsi olisi vieläkin enemmän kuin kuningas, jota he tulivat kumartamaan. Silti todella jo seimessä lepäsi Jumala, joka tulisi rakastamaan ihmiskuntaamme suurimmalla rakkaudella; ristin verran.

Risti oli Jeesukselle paha paikka. Ja sen vuoksi risti on meille kuitenkin ihmeellinen tarjolla oleva armo. Ristillä Vapahtajamme sovitti syntimme. Ristillä Herramme sanoi: "Se on täytetty". (Joh. 19: 30)

Jeesuksen ansiosta meillä on nyt joulun riemu. Ylösnousseen Kristuksen ansiosta meillä on seimen ilo, tähtiä kirkkaampi valo - ja pettämätön toivo ristissä.

Siunattua Vapahtajamme Syntymäjuhlaa ja Uutta Vuotta 2025!