Rohkea ui vastavirtaan. Jos voi. Itse elämän virratessa meidän on suostuttava kulkemaan virran mukana; virtaus on niin voimakas, että taakse päin ei voi palata. Siksi on tärkeää tunnustaa myös, että ei kannata haikailla menneiden perään. Juuri nyt meillä oleva elämänvaihe on tärkeä ja arvokas. Oikeasti ainutkertainen.
Huikeaa on havahtua Jumalan luomistyöhön ihmisen elämänmatkankin suhteen: sama ihminen on sikiö äidin kohdussa, sylivauva, taapero, koululainen, nuori
aikuinen, ruuhkavuosien kulkija ja kerran sitten myös harmaapää, jos elinpäiviä Herra suo korkeisiin vuosiin asti.
Oi ainutkertaista elämää! Ja tietysti, oi tarjolla olevaa ikuista elämää sitten kerran Taivaan kodissa!
